Vetelin eilen naamariin munakasrullan jämät (maistui hyvältä kylmänäkin) ja totesin että tänään muuten kokataan taas. Muistin toisen vanhan ystävän, munakoisolasagnen tai munakoisovuoan, jos pastattoman ruoan kutsuminen lasagneksi aiheuttaa vilunväristyksiä.
Munakoiso kuuluu niihin kavereihin, johon olen luonut tiivimmän suhteen vasta aikuisiällä. Kouluruokalan moussaka ei muistaakseni aikanaan oikein vakuuttanut, eikä munakoiso tainnut lapsuudenkodissani vierailla ruokapöydässä kertaakaan. Pari vuotta sitten söin hyvän ystävän illallispöydässä törkeän hyvää moussakaa ja kiinnostuin todenteolla tästä Barbapapaa muistuttavasta herkkuvihanneksesta. Tutkimusmatka on vasta alussa ja luulen että tulemme viettämään yhdessä vielä monta riemukasta hetkeä.
Ohje on sovellettu osittain omasta päästä, inspiraatiota on saatu mm. tästä ohjeesta. Tätä on siis kokeiltu myös kesäkurpitsaversiona, mutta munakoiso toimii mielestäni paremmin. En ole varsinainen karppaaja, mutta aiheesta kiinnostunut, siksi olen tuonnekin reseptisivustolle suunnistanut.
HEMMETIN HYVÄ MUNAKOISOLASAGNE (TAI -VUOKA)
1 iso munakoiso
suolaa
kastike:
400 g jauhelihaa
purkki tomaattimurskaa
herkkusieniä, säilyke tai tuore
sipulia
valkosipulia
1 pkt Koskenlaskijaa
yrttisuolaa, oreganoa, basilikaa, mustapippuria, cayennepippuria
juustoraastetta
Viipaloi munakoiso ohuiksi siivuiksi, lado siivut talouspaperin päälle vierekkäin ja ripottele suolaa päälle. Anna itkettyä sillä aikaa kun valmistat kastikkeen. Ruskista jauheliha pannulla, heitä mukaan sipulit ja anna kuullottua hetki. Kippaa perään tomaattimurska, sienet, mausteet ja paloiteltu Koskenlaskija. Anna hautua tovi miedolla lämmöllä. Maistele ja lisää maustehyllystä tavaraa jos siltä tuntuu. Soossissa pitää olla makua, mutta ei nyt niin että nenäkarvat kärvetyy.
Pyyhi munakoisoviipaleiden itkut talouspaperiin. Kokoa setti öljyllä sipaistuun uunivuokaan siten että laitat pohjalle kastiketta, sitten munakoisosiivuja ja taas kastiketta niin, että päällimmäiseksi jää kerros soossia. Ripottele vielä pinnalle juustoraastetta. 200 astetta, noin 45 min. Jos pinta uhkaa ruskistua liikaa, laita leivinpaperia päälle. Voit myös laskea lämpöä kypsennyksen loppuvaiheessa. Kouhaise haarukalla maistiainen (mutta älä polta kieltäsi), koison pitää olla niin kypsää että se sulaa suuhun.
Nättiähän tämä ruoka ei ole...
...mitenkään päin...
...mutta onneksi kaikkia asioita ei tässä maailmassa mitata ulkoisella kauneudella.
Kastikkeeseen voi tunkea melkein mitä vaan ja mausteiden suhteen voi seurata täysin omia intohimojaan. Pääasia, että tulee hyvää. Kannustan reseptistä poikkeamiseen, pienistä asioista se anarkismi alkaa! Kokonainen paketti Koskenlaskijaa voi tuntua isolta määrältä mutta luota minuun, pihtailu ei tässä kohtaa kannata. Kuten harvoin muuallakaan elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti