Tänään vietetään kansainvälistä, kulutuskriittistä Älä osta mitään -päivää. Ideana on kannustaa kansalaisia viettämään yksi päivä ilman ostoksia ja pohtimaan samalla omia kulutustottumuksiaan.
Tykkään ideasta, mutta koska tykkään vielä enemmän kohtuullisuudesta kuin totaalikieltäytymisestä, en aio osallistua päivään. Sen sijaan aion viettää Älä osta paskaa -päivää ja miettiä, mitä oikein ostoskoriini mätän. Mitä tämä tuote sisältää? Onko joku kenties kuollut tai vammautunut tätä tuotetta valmistaessaan? Paljonko maapalloa on tuhottu tämän tuotteen takia? Onko tämä minulle hyväksi? Tarvitsenko tätä todella?
Ei kaikki ostaminen ole pahasta, shoppailijathan tätä maailmaa pyörittävät. Mutta miten usein niillä ostoksilla tyydytetään jotain ihan muuta kuin todellisia tarpeita? Kaapissa on jo kymmenet farkut, mutta ostanpa vielä yhdet kun just tämmösiä ei vielä satu olemaan. Paska päivä töissä, nyt uudet kengät tänne ja heti! Isillä on nyt ollut vähän kiireitä töissä mutta tässä olis hei uus pleikkari, eiks oo kiva?
Meillä on kaikkea, ja silti voimme huonommin kuin koskaan. Masennuslääkkeitä vedetään kuin leipää (ehkä vähän ontuva vertaus karppaushysterian keskellä) ja sairauslomat lisääntyvät. Aineellinen hyvinvointi ei selvästikään kasvata henkistä pääomaa.
Joulun lähestyminen on omiaan kiihdyttämään ostoshysteriaa. Postiluukusta pursuavat kauppojen joulukuvastot tarjoilevat meille täyslaidallisen härpäkettä, jota ilman joulu ei yksinkertaisesti tule ja tunnelma on pilalla. Sain viime jouluna seurata aitiopaikalta tuolloin kolmevuotiaan sukulaistyttöni joulunviettoa. Koska kyseessä oli ensimmäinen joulu, jolloin muksu tajusi jo lahjojen päälle jotain, suku oli päättänyt ottaa asiasta kaiken irti ja etäisesti Mount Everestia muistuttavasta pakettivuoresta kaivettiinkin esiin muovilelu toisensa jälkeen. Ja kuinka kävi? Lapsirukka uupui jo pakettimaratoonin puolessa välissä ja menetti täysin mielenkiintonsa koko asiaan. Loppuilta meni mummon sylissä lahjaksi saatua satukirjaa tutkien. Joskus vähemmän on enemmän.
Anna lahjaksi aikaa on ehkä klisee, mutta ei siinä mitään vikaa ole. Nykypäivänä aika tuntuu olevan arvokkainta, mitä ihmisellä on, koska siitä on krooninen pula. Lahjapakettiin voi kääräistä vaikka lupauksen itse tehdystä illallisesta, hartiahieronnasta tai kävelyseurasta. Veikkaan, että ilahduttaa enemmän kuin sellofaaniin kääritty tuoksukynttiläpaketti tai joulupukkikuvioiset soivat kalsarit.
Aiotko sinä viettää Älä osta mitään –päivää? Mitä turhaa olet viimeksi ostanut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti