Ääni auki

Minulla ei ole enää kynsiä. Söin ne viime sunnuntaina.

Kyllä on jännää, tämä vaalihomma. En tiedä minkälaiset rauhoittavat täytyy vetää ensi sunnuntaina, että pystyy tuloslähetystä seuraamaan. Toiset ovat tosin sitä mieltä, ettei tässä mitään jännitettävää ole. Peli on jo pelattu, Niinistö voittaa koska hei, Suomi nyt vaan ei ole valmis homopresidenttiin.

Toiset taas diggaavat Haavistosta, mutta eivät kestä hänen fanaattisia, sosiaalisessa mediassa vaalipropagandaa jatkuvalla syötöllä suoltavia kannattajiaan. Myönnetään, päivän kymmenes Haavisto-postaus samalta tyypiltä naamakirjassa hiottaa jo vähän omaakin otsalohkoa. Okei, on minullakin virtuaalinen rintamerkki ja välitin eteenpäin kutsua paikallisiin Haavisto-tukibileisiin. Ehkä jaoin jonkun hassun videonkin? No mutta yhtäältätoisaaltaniinsunnäin, miksei sitä nyt saisi kailottaa asiasta sydämensä kyllyydestä? Enää viikko ja sitten se on siinä, koettakaa kestää.

Joo, ihmisiä ärsyttää kun jotain tuputetaan, ei oo kuulkaa yhtään kiva juttu ja käy vielä niin että asia kääntyy sitä omaa ehdokasta vastaan. No mitä muuta vaikka Activia-pierujugurttien mainokset ovat kuin ärsyttävää tuputtamista? Ja myynti sen kun nousee ja jossain joku nauraa makeasti matkalla pankkiin.

Fanaattisuus on usein hanurista mutta eipä tätä maailmaa muuteta myöskään EVVK-asenteella. Kysymys on paljon muustakin kuin pelkästä presidentinvaalista. Nyt ratkaistaan sekin, mitkä ovat ne arvot joita meille ovat oikeasti tärkeitä. Löytyykö listalta vaikkapa tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, sovittelevuus, toisten kunnioittaminen ja oikeus olla oma, arvokas itsensä riippumatta siitä, kenen kanssa jääkaappinsa jakaa? Näillä arvoilla saattaisi se turvotuskin laskea, jopa paremmin kuin tuolla edellä mainitulla elintarvikkeella.

Historiaa tässä tehdään joka tapauksessa, lopputuloksesta riippumatta. Että ei muuta kuin äänet auki ja uurnille.

Syö salaattia

Aina jauhetaan siitä, miten jengi ei syö tarpeeksi rehuja. Sitten kun joku vähän yrittää, niin käy näin.

Ei mikään ole niin viisas kuin insinööri.

Taas turvottaa

Tai siis ei minua. Mutta ilmeisesti aika monta muuta suomalaista, ja näköjään myös Miia Nuutilaa.

Miia, minä tykkäsin sinusta kovasti. Tai tykkään kyllä edelleenkin mutta hei ihan aikuisten oikeesti. Mikä tämä juttu nyt on? Lehtijuttujen perusteella (tottakai se on totta mitä lehdessä lukee) luulin sinua punaposkiseksi luomun puolestapuhujaksi ja tervehenkisten elämäntapojen airueeksi. Ylikansallisen, prosessoidun pierujugurtin markkinakasvona oleminen sopii tähän kuvaan kuin punaviinitahra bridezillan hääpukuun.

Joo joo. Asuntolaina on jonkun maksettava ja lapsille saatava leipää ja lämmintä. Mutta silti. Ei nyt nappaa.

Pahoittelen. Olen varmaan vain nyt herkistynyt kaikelle, mikä liittyy jotenkin ruoansulatukseen.

Kuvat täältä.

Tyhjennysharjoituksia

Jos uutena vuotena on tarkoitus vapautua menneen vuoden painolasteista ja aloittaa uusi aika puhtaalta pöydältä, olen sen nyt tehnyt. En tosin henkisesti kuten olisi kai tarkoitus, vaan fyysisesti.

En muista milloin olisin ollut vatsataudissa, nyt taas muistan millaista se on. Mies makasi kalpeana hotellihuoneen lakanoissa Riiassa viime viikolla, luulimme että se oli ruokaperäistä. Eipä tainnut olla, kun kerran uudenvuodenyönä sama pirulainen iski meikäläiseen.

Nöyrin mielin ja tyhjin vatsoin, kohti tulevaa.

Kuva täältä.