Vuodenvaihteen juhla sisälsi kaikkea mitä pitääkin: nakkeja, skumppaa ja hyvää seuraa. Kaupungin ilotulitusta tirkisteltiin kahden kerrostalon välistä, vähän sieltä näkyi mutta riitti meille. Lupauksia, tehtiinkö niitä?
Facebookissa nimesin menneen vuoden omalta osaltani rohkeiden tekojen vuodeksi ja lupasin jatkaa samalla tiellä. Makustelin pitkään sanaa "rohkea", kun olin sen niin monta kertaa kuullut itseni yhteydessä mainittavan. En tiedä tuntuuko minusta erityisen rohkealta, enemmänkin koen tehneeni asioita jotka oli tehtävä koska toisinkaan en olisi voinut toimia. Jos se on rohkeutta, olkoon niin.
Netissä kehoitettiin tuhoontuomittujen uudenvuodenlupausten sijasta tarkastelemaan edellisenä vuonna opittuja asioita ja ottamaan niistä vaarin. Olen oppinut ainakin sen, että se mikä näyttää hyvältä paperilla ei välttämättä ole sitä todellisuudessa. Ja että elämä ei ole suoritus, eikä siitä saa lopputodistusta. Joskus on tehtävä epäsovinnaisia ratkaisuja voidakseen elää itsensä näköistä elämää.
Märta Tikkanen sanoo sen vielä paremmin kuin minä:
Luulevat että minä rohkeudesta valitsen taistelun
ei, pakkohan minun on yrittää muuttaa
Luulevat että minä ilokseni valitsen haasteen
ei, pelosta se johtuu, pelosta että kaikki vain jatkuu
Luulevat että minä olen paksunahkainen kun taistelen ja vaadin
ei, minähän itken enkä kuitenkaan muuta voi
Pelotonta uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti