Yksi syy siihen, miksi olen viihtynyt viime aikoina niin ahkerasti Bodybalance-tunnilla lienee se, että lonkkienvenytysbiisinä on tämä ihana viisu, joka vie ajatukset takaisin viime huhtikuuhun ja helteiseen New Yorkiin.
Kun sormenpäät venyvät kohti kattoa ja lihakset huutavat Hoosiannaa, kuljen unelmissani Ison Omenan kaduilla kahvimuki kädessä ja huumannun kaupungin tuoksusta, sykkeestä, ihmisistä. Ostan katukeittiöstä hodarin, istun penkille ja vain olen. Annan kaupungin upottaa minut pehmeään syliinsä, katoan siihen.
Voi New York minkä teit. Voiko tästä selvitä muuten kuin laittamalla Mastercardin laulamaan ja lentoliput tilaukseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti