Yves Marchandin ja Romain Meffren kuvat rapistuneesta Detroitista pysäyttävät ja vangitsevat. Niissä on yhtä aikaa jotain todella rumaa ja äärimmäisen kaunista, lumoavaa. Paikoilleen jääneet tavarat hämmentävät: kirjat kirjastohyllyssä, muovitorso luokkahuoneen pöydällä. Kuin olisi lähdetty äkkiä, jotain pakoon, evakkoon.
Siksikö niiden rujous minuakin viehättää, siirtokarjalaisten jälkeläistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti