torstai 26. heinäkuuta 2012

Mä olen aina paikalla, mutta läsnä en

Kuuntelin eilen autossa Ylex:n ohjelmaa Riimien välistä, jossa ihana Paula Vesala kertoi polustaan yhdeksi Suomen arvostetuimmaksi sanoittajaksi. Ohjelmassa kuultiin yksi Paulan teksteistä, joka on mennyt minulta täysin ohi: Jenni Vartiaiselle kirjoitettu Kiittämätön.

Jestas, mikä biisi. Ryömi suoraan ihon alle, ja sinne jäi.



Missä kohtaa muutuin hyvästä niin huonoksi?
Kenen mukaan jäikään minun oma tahtoni?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti