Iltapäivälehtien nettisivuja lueskellessa pääsee hyvin selville siitä, mikä milloinkin on noloa. Esimerkiksi juuri nyt on noloa jättää ensisuudelma alttarille.
Noloa? Myötähäpeää herättävää? No enpä tiedä.
Maailmassa, jossa irtosuhteet ja tissien heittäminen tiskiin on arkipäivää, tuntuu tällainen uutinen suorastaan virkistävältä suihkulta. Kas, elämässä voi olla muutakin sisältöä kuin paneminen. Vaikkapa sen odottaminen.
En suinkaan vähättele seksin merkitystä parisuhteessa, en todellakaan. Enkä ole ihan varma, kuinka kannattavaa on olla suorittamatta koeajoa ennen ostopäätöstä, puhumattakaan siitä ettei vertailisi muita merkkejä ennen lopullista valintaa.
Toisaalta, aikamoista arpapeliähän tämä elämä on muutenkin. Konvehtirasiasta voi löytyä monenmoisia yllätyksiä. Pusukalaa etäisesti muistuttava kiihkeä morsmaikku ei liene niistä epämiellyttävin.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
lauantai 26. marraskuuta 2011
Kukas se siellä?
Outo valoilmiö pyrki kaihtimien välistä silmäluomien alle.
Hello, lover. Long time, no see.
Ehdin jo ajatella, että kiitti vitusti. Tietenkin näyttäydyt juuri sellaisena päivänä, kun edellisenä iltana olen juonut yhden gintonicin liikaa ja peiton alta poistuminen ei tunnu potentiaaliselta vaihtoehdolta.
Luojan kiitos, tulikin jo pilvistä.
perjantai 25. marraskuuta 2011
Älä osta paskaa -päivä
Tänään vietetään kansainvälistä, kulutuskriittistä Älä osta mitään -päivää. Ideana on kannustaa kansalaisia viettämään yksi päivä ilman ostoksia ja pohtimaan samalla omia kulutustottumuksiaan.
Tykkään ideasta, mutta koska tykkään vielä enemmän kohtuullisuudesta kuin totaalikieltäytymisestä, en aio osallistua päivään. Sen sijaan aion viettää Älä osta paskaa -päivää ja miettiä, mitä oikein ostoskoriini mätän. Mitä tämä tuote sisältää? Onko joku kenties kuollut tai vammautunut tätä tuotetta valmistaessaan? Paljonko maapalloa on tuhottu tämän tuotteen takia? Onko tämä minulle hyväksi? Tarvitsenko tätä todella?
Ei kaikki ostaminen ole pahasta, shoppailijathan tätä maailmaa pyörittävät. Mutta miten usein niillä ostoksilla tyydytetään jotain ihan muuta kuin todellisia tarpeita? Kaapissa on jo kymmenet farkut, mutta ostanpa vielä yhdet kun just tämmösiä ei vielä satu olemaan. Paska päivä töissä, nyt uudet kengät tänne ja heti! Isillä on nyt ollut vähän kiireitä töissä mutta tässä olis hei uus pleikkari, eiks oo kiva?
Meillä on kaikkea, ja silti voimme huonommin kuin koskaan. Masennuslääkkeitä vedetään kuin leipää (ehkä vähän ontuva vertaus karppaushysterian keskellä) ja sairauslomat lisääntyvät. Aineellinen hyvinvointi ei selvästikään kasvata henkistä pääomaa.
Joulun lähestyminen on omiaan kiihdyttämään ostoshysteriaa. Postiluukusta pursuavat kauppojen joulukuvastot tarjoilevat meille täyslaidallisen härpäkettä, jota ilman joulu ei yksinkertaisesti tule ja tunnelma on pilalla. Sain viime jouluna seurata aitiopaikalta tuolloin kolmevuotiaan sukulaistyttöni joulunviettoa. Koska kyseessä oli ensimmäinen joulu, jolloin muksu tajusi jo lahjojen päälle jotain, suku oli päättänyt ottaa asiasta kaiken irti ja etäisesti Mount Everestia muistuttavasta pakettivuoresta kaivettiinkin esiin muovilelu toisensa jälkeen. Ja kuinka kävi? Lapsirukka uupui jo pakettimaratoonin puolessa välissä ja menetti täysin mielenkiintonsa koko asiaan. Loppuilta meni mummon sylissä lahjaksi saatua satukirjaa tutkien. Joskus vähemmän on enemmän.
Anna lahjaksi aikaa on ehkä klisee, mutta ei siinä mitään vikaa ole. Nykypäivänä aika tuntuu olevan arvokkainta, mitä ihmisellä on, koska siitä on krooninen pula. Lahjapakettiin voi kääräistä vaikka lupauksen itse tehdystä illallisesta, hartiahieronnasta tai kävelyseurasta. Veikkaan, että ilahduttaa enemmän kuin sellofaaniin kääritty tuoksukynttiläpaketti tai joulupukkikuvioiset soivat kalsarit.
Aiotko sinä viettää Älä osta mitään –päivää? Mitä turhaa olet viimeksi ostanut?
Tykkään ideasta, mutta koska tykkään vielä enemmän kohtuullisuudesta kuin totaalikieltäytymisestä, en aio osallistua päivään. Sen sijaan aion viettää Älä osta paskaa -päivää ja miettiä, mitä oikein ostoskoriini mätän. Mitä tämä tuote sisältää? Onko joku kenties kuollut tai vammautunut tätä tuotetta valmistaessaan? Paljonko maapalloa on tuhottu tämän tuotteen takia? Onko tämä minulle hyväksi? Tarvitsenko tätä todella?
Ei kaikki ostaminen ole pahasta, shoppailijathan tätä maailmaa pyörittävät. Mutta miten usein niillä ostoksilla tyydytetään jotain ihan muuta kuin todellisia tarpeita? Kaapissa on jo kymmenet farkut, mutta ostanpa vielä yhdet kun just tämmösiä ei vielä satu olemaan. Paska päivä töissä, nyt uudet kengät tänne ja heti! Isillä on nyt ollut vähän kiireitä töissä mutta tässä olis hei uus pleikkari, eiks oo kiva?
Meillä on kaikkea, ja silti voimme huonommin kuin koskaan. Masennuslääkkeitä vedetään kuin leipää (ehkä vähän ontuva vertaus karppaushysterian keskellä) ja sairauslomat lisääntyvät. Aineellinen hyvinvointi ei selvästikään kasvata henkistä pääomaa.
Joulun lähestyminen on omiaan kiihdyttämään ostoshysteriaa. Postiluukusta pursuavat kauppojen joulukuvastot tarjoilevat meille täyslaidallisen härpäkettä, jota ilman joulu ei yksinkertaisesti tule ja tunnelma on pilalla. Sain viime jouluna seurata aitiopaikalta tuolloin kolmevuotiaan sukulaistyttöni joulunviettoa. Koska kyseessä oli ensimmäinen joulu, jolloin muksu tajusi jo lahjojen päälle jotain, suku oli päättänyt ottaa asiasta kaiken irti ja etäisesti Mount Everestia muistuttavasta pakettivuoresta kaivettiinkin esiin muovilelu toisensa jälkeen. Ja kuinka kävi? Lapsirukka uupui jo pakettimaratoonin puolessa välissä ja menetti täysin mielenkiintonsa koko asiaan. Loppuilta meni mummon sylissä lahjaksi saatua satukirjaa tutkien. Joskus vähemmän on enemmän.
Anna lahjaksi aikaa on ehkä klisee, mutta ei siinä mitään vikaa ole. Nykypäivänä aika tuntuu olevan arvokkainta, mitä ihmisellä on, koska siitä on krooninen pula. Lahjapakettiin voi kääräistä vaikka lupauksen itse tehdystä illallisesta, hartiahieronnasta tai kävelyseurasta. Veikkaan, että ilahduttaa enemmän kuin sellofaaniin kääritty tuoksukynttiläpaketti tai joulupukkikuvioiset soivat kalsarit.
Aiotko sinä viettää Älä osta mitään –päivää? Mitä turhaa olet viimeksi ostanut?
torstai 24. marraskuuta 2011
Pimeää ja kuolleita kissoja
Taas sellainen päivä, jolloin ei tullut ollenkaan valoisaa. Haluaisin tietää, meinaako tätä kauankin jatkua. Mitä?
Ja naamakirjan uutisvirrassa on ollut vuorokauden sisällä neljä kuollutta kissaa. Neljä.
Mikä tämä syksy oikein on?
Ja naamakirjan uutisvirrassa on ollut vuorokauden sisällä neljä kuollutta kissaa. Neljä.
Mikä tämä syksy oikein on?
tiistai 22. marraskuuta 2011
Linja kuumana
Kuulin tarinan naisesta, joka halusi ostaa webbikameran.
Hän oli pyörinyt Clas Ohlsonin hyllyjen välissä kun myyjä oli tullut kysymään, voiko auttaa. Nainen oli aivan varma, että myyjän vasen kulmakarva oli kohonnut merkitsevästi kun nainen oli esittänyt asiansa. Nainen oli tuntenut vastustamatonta halua selittää ostostaan, että ei tässä mitään pornosivua olla perustamassa vaan aviomies on pitkällä työmatkalla ja Skypen kautta on niin helppoa JUTELLA ja kiva olisi välillä nähdä toisen NAAMAAKIN ettei ihan unohda miltä se puoliso näyttää. Mutta nainen ei tietenkään sanonut mitään, vaan antoi myyjän johdattaa hänet oikean hyllyn luo ja esitellä eri vaihtoehtoja. Nainen valitsi niistä edullisimman ja siirtyi kassalle.
Nyt kohosi kassamyyjänkin kulmakarva, nainen oli tästä aivan varma. Nainen yritti hengittää rauhallisesti, maksoi ostoksensa ja laittoi ne laukkuunsa. Hän lähti kävelemään kohti ovea, pysähtyi, kääntyi myyjää kohti ja lausui erittäin kuuluvalla äänellä ja selvästi artikuloiden:
-Se on muuten semmonen juttu että mie en oo mikään huora. Että tiedoksi vaan. Ja oikein hyvää päivänjatkoa.
Tämän jälkeen nainen käveli ulos, rauhallisesti ja taakseen katsomatta.
Hän oli pyörinyt Clas Ohlsonin hyllyjen välissä kun myyjä oli tullut kysymään, voiko auttaa. Nainen oli aivan varma, että myyjän vasen kulmakarva oli kohonnut merkitsevästi kun nainen oli esittänyt asiansa. Nainen oli tuntenut vastustamatonta halua selittää ostostaan, että ei tässä mitään pornosivua olla perustamassa vaan aviomies on pitkällä työmatkalla ja Skypen kautta on niin helppoa JUTELLA ja kiva olisi välillä nähdä toisen NAAMAAKIN ettei ihan unohda miltä se puoliso näyttää. Mutta nainen ei tietenkään sanonut mitään, vaan antoi myyjän johdattaa hänet oikean hyllyn luo ja esitellä eri vaihtoehtoja. Nainen valitsi niistä edullisimman ja siirtyi kassalle.
Nyt kohosi kassamyyjänkin kulmakarva, nainen oli tästä aivan varma. Nainen yritti hengittää rauhallisesti, maksoi ostoksensa ja laittoi ne laukkuunsa. Hän lähti kävelemään kohti ovea, pysähtyi, kääntyi myyjää kohti ja lausui erittäin kuuluvalla äänellä ja selvästi artikuloiden:
-Se on muuten semmonen juttu että mie en oo mikään huora. Että tiedoksi vaan. Ja oikein hyvää päivänjatkoa.
Tämän jälkeen nainen käveli ulos, rauhallisesti ja taakseen katsomatta.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Ensilunta ja pyhää yksinkertaisuutta
Valkea lumipeite saa kaiken näyttämään puhtaalta ja yksinkertaiselta. Se saa myös kaipaamaan sitä samaa selkeyttä sinnekin, minne hiutalesade ei yllä, neljän seinän sisälle.
Vaniljajäätelö suklaakastikkeella. Simppeli herkku, jonka olemassaolo jostain syystä tuppaa unohtumaan. Kastike tehdään tietysti itse, sen ehtii kiehauttaa vaikka Huippumalli haussa-ohjelman mainostauolla. Ystävältä saatu ohje menee näin:
kaakaojauhetta
sokeria
vettä
Mittaa kattilaan yhtä paljon kaakaojauhetta, sokeria ja vettä. Yhdelle hengelle tulee melko sopiva satsi kun laittaa desin kutakin. Sekoita hyvin ja anna kiehua kunnes kastike on tasaista ja hieman paksuuntunut. Kippaa jäätelön päälle. Kaivaudu sohvannurkkaan. Nauti.
Vaniljajäätelö suklaakastikkeella. Simppeli herkku, jonka olemassaolo jostain syystä tuppaa unohtumaan. Kastike tehdään tietysti itse, sen ehtii kiehauttaa vaikka Huippumalli haussa-ohjelman mainostauolla. Ystävältä saatu ohje menee näin:
kaakaojauhetta
sokeria
vettä
Mittaa kattilaan yhtä paljon kaakaojauhetta, sokeria ja vettä. Yhdelle hengelle tulee melko sopiva satsi kun laittaa desin kutakin. Sekoita hyvin ja anna kiehua kunnes kastike on tasaista ja hieman paksuuntunut. Kippaa jäätelön päälle. Kaivaudu sohvannurkkaan. Nauti.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Kettukarkkeja ja sanaristikoita
Sunnuntaina voi tehdä kaikenlaista. Voi vaikka hypätä pyörän selkään ja lähteä yllätysvierailulle mummolaan.
Istua kauhtuneella vaalealla nahkasohvalla ja kurottaa pitsiliinan peittämältä pöydältä kettukarkin siitä samasta pienestä lasikulhosta, mistä aina ennenkin.
Ottaa keittiön komerosta rottinkikorin ja hakea kaupasta punaista maitoa ja kahvikermaa.
Laittaa pannulle reilusti voita, paistaa kalaa ja syödä. Kehua, miten oli hyvää.
Keittää hetken päästä kahvit, ottaa pullaa ja jäätelöä. Vaikka söi juuri jälkiruoaksi kiisseliä.
Ratkoa yhdessä Apu-lehden sanaristikkoa ja pohtia keitä ovat Fry ja Andersson ja mitä on ilman formulaa.
Halata ja sanoa: kiitos ja hei hei.
Istua kauhtuneella vaalealla nahkasohvalla ja kurottaa pitsiliinan peittämältä pöydältä kettukarkin siitä samasta pienestä lasikulhosta, mistä aina ennenkin.
Ottaa keittiön komerosta rottinkikorin ja hakea kaupasta punaista maitoa ja kahvikermaa.
Laittaa pannulle reilusti voita, paistaa kalaa ja syödä. Kehua, miten oli hyvää.
Keittää hetken päästä kahvit, ottaa pullaa ja jäätelöä. Vaikka söi juuri jälkiruoaksi kiisseliä.
Ratkoa yhdessä Apu-lehden sanaristikkoa ja pohtia keitä ovat Fry ja Andersson ja mitä on ilman formulaa.
Halata ja sanoa: kiitos ja hei hei.
torstai 17. marraskuuta 2011
Tanssii homojen kanssa
Kyllä ärsyttää kun näitä homoja on nykyään joka paikassa. Kaikkialle tunkevat ja itseään tyrkyttävät. Lehdet ja telkkari ihan täynnä pelkkiä homoja. Ja nyt sitten Linnan juhlissakin tanssivat, miehet siellä keskenään. Senkö takia sotaveteraanit meille itsenäisen Suomen sotivat että kaikki saa täällä homostella ihan miten haluaa? Kyllä joku tolkku pitäis tässä hommassa olla. Ei sillä, saahan sitä jokainen olla ihan millainen vaan kunhan ei minun tarvii sitä katella. Ja minua ette muuten tule iskemään ja lääppimään, turpaan tulee jos joku semmosta yrittää.
Niin. Kyllä minuakin ärsyttää tosi moni asia tässä maailmassa. Ärsyttää, jos kahvimaito on loppu. Ärsyttää, jos uusissa sukkahousuissa on silmäpako. Ärsyttää, jos naamassa on jättiläisfinni. Ärsyttää, jos joku tönii eikä pyydä anteeksi. Ärsyttää, jos ravintolassa kaverin ruoka-annos näyttää paremmalta kuin oma.
Jostain syystä minua ei ärsytä, jos joku toteuttaa ihmisoikeuksiaan. Eikä sen mielestäni pitäisi ärsyttää ketään muutakaan, etenkään kansanedustajaa.
Niin. Kyllä minuakin ärsyttää tosi moni asia tässä maailmassa. Ärsyttää, jos kahvimaito on loppu. Ärsyttää, jos uusissa sukkahousuissa on silmäpako. Ärsyttää, jos naamassa on jättiläisfinni. Ärsyttää, jos joku tönii eikä pyydä anteeksi. Ärsyttää, jos ravintolassa kaverin ruoka-annos näyttää paremmalta kuin oma.
Jostain syystä minua ei ärsytä, jos joku toteuttaa ihmisoikeuksiaan. Eikä sen mielestäni pitäisi ärsyttää ketään muutakaan, etenkään kansanedustajaa.
"Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu..."
Muistaako joku muu tämän?
Päiväkodista tuttu laulu, muistan että siihen liittyi myös hauska kuvasarja. Jotkut asiat vain jäävät mieleen. Tämäkin muisto on vallannut kovalevyltäni tilaa joltain muulta, varmasti vähemmän tärkeältä.
Biisi muistui mieleen kun löysin jääkaapin vihanneslokerosta lantun. Mainio juures, josta tulee ihan liian harvoin tehtyä mitään. Miksi ihmeessä? Eikä minulla onnekkaalla ole edes traumoja koulun lantturaasteesta tai tuorepaloista. Hyväähän se oli, raaka lanttu, rusinoilla tai ilman.
Lantusta tulee kuulema myös hyvää muussia. En kuitenkaan tehnyt sitä nyt, vaan jotain muuta:
PAISTETUT LANTTUKUUTIOT
lanttua
voita
suolaa
siirappia
Kuutioi lanttu. Heitä kuumalle pannulle reilusti voita ja lanttukuutiot perään. Ruskista kevyesti, laske lämpöä ja anna hautua pehmeiksi. Mausta suolalla ja siirapilla ja muhita vielä hetki. Syö minkä kanssa haluat tai vaikka ihan sellaisenaan.
Hyvää on. Vaikka pierettääkin.
Päiväkodista tuttu laulu, muistan että siihen liittyi myös hauska kuvasarja. Jotkut asiat vain jäävät mieleen. Tämäkin muisto on vallannut kovalevyltäni tilaa joltain muulta, varmasti vähemmän tärkeältä.
Biisi muistui mieleen kun löysin jääkaapin vihanneslokerosta lantun. Mainio juures, josta tulee ihan liian harvoin tehtyä mitään. Miksi ihmeessä? Eikä minulla onnekkaalla ole edes traumoja koulun lantturaasteesta tai tuorepaloista. Hyväähän se oli, raaka lanttu, rusinoilla tai ilman.
Lantusta tulee kuulema myös hyvää muussia. En kuitenkaan tehnyt sitä nyt, vaan jotain muuta:
PAISTETUT LANTTUKUUTIOT
lanttua
voita
suolaa
siirappia
Kuutioi lanttu. Heitä kuumalle pannulle reilusti voita ja lanttukuutiot perään. Ruskista kevyesti, laske lämpöä ja anna hautua pehmeiksi. Mausta suolalla ja siirapilla ja muhita vielä hetki. Syö minkä kanssa haluat tai vaikka ihan sellaisenaan.
Hyvää on. Vaikka pierettääkin.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
perjantai 11. marraskuuta 2011
Tänään
Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä
(Kotiteollisuus: Tuonelan koivut)
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä
(Kotiteollisuus: Tuonelan koivut)
torstai 10. marraskuuta 2011
tiistai 8. marraskuuta 2011
Kahtokee, muna koesoo!
Hämmentävä fiilis kun kiinnostus ruoanlaittoon ja kiinteään ravintoon alkaa palautua. Näen kaupassa jo muutakin kuin banaanitertut ja mustikkasoppapurkkien rivistön.
Vetelin eilen naamariin munakasrullan jämät (maistui hyvältä kylmänäkin) ja totesin että tänään muuten kokataan taas. Muistin toisen vanhan ystävän, munakoisolasagnen tai munakoisovuoan, jos pastattoman ruoan kutsuminen lasagneksi aiheuttaa vilunväristyksiä.
Munakoiso kuuluu niihin kavereihin, johon olen luonut tiivimmän suhteen vasta aikuisiällä. Kouluruokalan moussaka ei muistaakseni aikanaan oikein vakuuttanut, eikä munakoiso tainnut lapsuudenkodissani vierailla ruokapöydässä kertaakaan. Pari vuotta sitten söin hyvän ystävän illallispöydässä törkeän hyvää moussakaa ja kiinnostuin todenteolla tästä Barbapapaa muistuttavasta herkkuvihanneksesta. Tutkimusmatka on vasta alussa ja luulen että tulemme viettämään yhdessä vielä monta riemukasta hetkeä.
Ohje on sovellettu osittain omasta päästä, inspiraatiota on saatu mm. tästä ohjeesta. Tätä on siis kokeiltu myös kesäkurpitsaversiona, mutta munakoiso toimii mielestäni paremmin. En ole varsinainen karppaaja, mutta aiheesta kiinnostunut, siksi olen tuonnekin reseptisivustolle suunnistanut.
HEMMETIN HYVÄ MUNAKOISOLASAGNE (TAI -VUOKA)
1 iso munakoiso
suolaa
kastike:
400 g jauhelihaa
purkki tomaattimurskaa
herkkusieniä, säilyke tai tuore
sipulia
valkosipulia
1 pkt Koskenlaskijaa
yrttisuolaa, oreganoa, basilikaa, mustapippuria, cayennepippuria
juustoraastetta
Viipaloi munakoiso ohuiksi siivuiksi, lado siivut talouspaperin päälle vierekkäin ja ripottele suolaa päälle. Anna itkettyä sillä aikaa kun valmistat kastikkeen. Ruskista jauheliha pannulla, heitä mukaan sipulit ja anna kuullottua hetki. Kippaa perään tomaattimurska, sienet, mausteet ja paloiteltu Koskenlaskija. Anna hautua tovi miedolla lämmöllä. Maistele ja lisää maustehyllystä tavaraa jos siltä tuntuu. Soossissa pitää olla makua, mutta ei nyt niin että nenäkarvat kärvetyy.
Pyyhi munakoisoviipaleiden itkut talouspaperiin. Kokoa setti öljyllä sipaistuun uunivuokaan siten että laitat pohjalle kastiketta, sitten munakoisosiivuja ja taas kastiketta niin, että päällimmäiseksi jää kerros soossia. Ripottele vielä pinnalle juustoraastetta. 200 astetta, noin 45 min. Jos pinta uhkaa ruskistua liikaa, laita leivinpaperia päälle. Voit myös laskea lämpöä kypsennyksen loppuvaiheessa. Kouhaise haarukalla maistiainen (mutta älä polta kieltäsi), koison pitää olla niin kypsää että se sulaa suuhun.
Nättiähän tämä ruoka ei ole...
...mitenkään päin...
...mutta onneksi kaikkia asioita ei tässä maailmassa mitata ulkoisella kauneudella.
Kastikkeeseen voi tunkea melkein mitä vaan ja mausteiden suhteen voi seurata täysin omia intohimojaan. Pääasia, että tulee hyvää. Kannustan reseptistä poikkeamiseen, pienistä asioista se anarkismi alkaa! Kokonainen paketti Koskenlaskijaa voi tuntua isolta määrältä mutta luota minuun, pihtailu ei tässä kohtaa kannata. Kuten harvoin muuallakaan elämässä.
Vetelin eilen naamariin munakasrullan jämät (maistui hyvältä kylmänäkin) ja totesin että tänään muuten kokataan taas. Muistin toisen vanhan ystävän, munakoisolasagnen tai munakoisovuoan, jos pastattoman ruoan kutsuminen lasagneksi aiheuttaa vilunväristyksiä.
Munakoiso kuuluu niihin kavereihin, johon olen luonut tiivimmän suhteen vasta aikuisiällä. Kouluruokalan moussaka ei muistaakseni aikanaan oikein vakuuttanut, eikä munakoiso tainnut lapsuudenkodissani vierailla ruokapöydässä kertaakaan. Pari vuotta sitten söin hyvän ystävän illallispöydässä törkeän hyvää moussakaa ja kiinnostuin todenteolla tästä Barbapapaa muistuttavasta herkkuvihanneksesta. Tutkimusmatka on vasta alussa ja luulen että tulemme viettämään yhdessä vielä monta riemukasta hetkeä.
Ohje on sovellettu osittain omasta päästä, inspiraatiota on saatu mm. tästä ohjeesta. Tätä on siis kokeiltu myös kesäkurpitsaversiona, mutta munakoiso toimii mielestäni paremmin. En ole varsinainen karppaaja, mutta aiheesta kiinnostunut, siksi olen tuonnekin reseptisivustolle suunnistanut.
HEMMETIN HYVÄ MUNAKOISOLASAGNE (TAI -VUOKA)
1 iso munakoiso
suolaa
kastike:
400 g jauhelihaa
purkki tomaattimurskaa
herkkusieniä, säilyke tai tuore
sipulia
valkosipulia
1 pkt Koskenlaskijaa
yrttisuolaa, oreganoa, basilikaa, mustapippuria, cayennepippuria
juustoraastetta
Viipaloi munakoiso ohuiksi siivuiksi, lado siivut talouspaperin päälle vierekkäin ja ripottele suolaa päälle. Anna itkettyä sillä aikaa kun valmistat kastikkeen. Ruskista jauheliha pannulla, heitä mukaan sipulit ja anna kuullottua hetki. Kippaa perään tomaattimurska, sienet, mausteet ja paloiteltu Koskenlaskija. Anna hautua tovi miedolla lämmöllä. Maistele ja lisää maustehyllystä tavaraa jos siltä tuntuu. Soossissa pitää olla makua, mutta ei nyt niin että nenäkarvat kärvetyy.
Pyyhi munakoisoviipaleiden itkut talouspaperiin. Kokoa setti öljyllä sipaistuun uunivuokaan siten että laitat pohjalle kastiketta, sitten munakoisosiivuja ja taas kastiketta niin, että päällimmäiseksi jää kerros soossia. Ripottele vielä pinnalle juustoraastetta. 200 astetta, noin 45 min. Jos pinta uhkaa ruskistua liikaa, laita leivinpaperia päälle. Voit myös laskea lämpöä kypsennyksen loppuvaiheessa. Kouhaise haarukalla maistiainen (mutta älä polta kieltäsi), koison pitää olla niin kypsää että se sulaa suuhun.
Nättiähän tämä ruoka ei ole...
...mitenkään päin...
...mutta onneksi kaikkia asioita ei tässä maailmassa mitata ulkoisella kauneudella.
Kastikkeeseen voi tunkea melkein mitä vaan ja mausteiden suhteen voi seurata täysin omia intohimojaan. Pääasia, että tulee hyvää. Kannustan reseptistä poikkeamiseen, pienistä asioista se anarkismi alkaa! Kokonainen paketti Koskenlaskijaa voi tuntua isolta määrältä mutta luota minuun, pihtailu ei tässä kohtaa kannata. Kuten harvoin muuallakaan elämässä.
Lähetkö terdelle?
Coffee Housen edessä oli vielä terassipöydät ja -tuolit.
Niin että fak tö ilmastonmuutos ja sillai.
Niin että fak tö ilmastonmuutos ja sillai.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Kiiltokuvan kääntöpuoli
Olen allergisoitunut sisustuslehtien kliinisille kotikuville, joissa ei näy pihaustakaan todellisesta elämänhenkäyksestä. Hihkaisin taannoin ääneen, kun näin Deko-lehden kuvassa aavistuksen likaiset kumisaappaat kodinhoitohuoneen lattialla. Mullistavaa!
Asia palasi mieleen, kun seurasin uutisointia kahden pienen lapsen hengen vaatineesta Tyrnävän tragediasta. Viimeisimmässä uutisessa kerrottiin siitä, kuinka perheen unelmakoti oli vastikään esitelty Glorian koti-lehden elokuun numerossa. Ikäänkuin sisustuslehteen pääseminen olisi jokin tae onnellisesta perheidyllistä. Mutta siltähän se monesti ulkopuolisen silmään näyttää ja saa kateellisen kansalaisen unohtamaan, että kaikilla on omat ongelmansa.
Eihän se ole sisustuslehtien vika, että ihmiset ajatutuvat äärimmäisiin tekoihin. Mutta elämä ei ole vain puhtaita pintoja ja tahrattomia lattioita eikä huolellisesti aseteltuja sitrushedelmiä desingnkulhossa. Se on enimmäkseen kuraa, paskaa ja sormenjälkiä, tavaroita väärissä paikoissa, toisiinsa sopimattomia esineitä ja asioita. Pahoja asioita paitsi tapahtuu, myös tehdään. Niiltä eivät Marimekon verhot tai Tuplakuplat pysty ketään suojelemaan.
Voi kun me tämän tajuaisimme.
Asia palasi mieleen, kun seurasin uutisointia kahden pienen lapsen hengen vaatineesta Tyrnävän tragediasta. Viimeisimmässä uutisessa kerrottiin siitä, kuinka perheen unelmakoti oli vastikään esitelty Glorian koti-lehden elokuun numerossa. Ikäänkuin sisustuslehteen pääseminen olisi jokin tae onnellisesta perheidyllistä. Mutta siltähän se monesti ulkopuolisen silmään näyttää ja saa kateellisen kansalaisen unohtamaan, että kaikilla on omat ongelmansa.
Eihän se ole sisustuslehtien vika, että ihmiset ajatutuvat äärimmäisiin tekoihin. Mutta elämä ei ole vain puhtaita pintoja ja tahrattomia lattioita eikä huolellisesti aseteltuja sitrushedelmiä desingnkulhossa. Se on enimmäkseen kuraa, paskaa ja sormenjälkiä, tavaroita väärissä paikoissa, toisiinsa sopimattomia esineitä ja asioita. Pahoja asioita paitsi tapahtuu, myös tehdään. Niiltä eivät Marimekon verhot tai Tuplakuplat pysty ketään suojelemaan.
Voi kun me tämän tajuaisimme.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Munaa!
Teatteri-ihmiset tietävät, että ensi-iltaa edeltävät ajat ovat yhtä helvettiä. Esitys pyörii paitsi unissa (jos unta ylipäänsä onnistuu saamaan), myös vatsalaukussa.
Viime perjantaita edeltäneet kauhu- ja paniikkiviikot on eletty pääasiassa hedelmien, mehukeiton ja mikrokeittojen voimalla. Lauantai meni odotetusti koomassa maaten (se illan viimeinen salmiakkikossu oli TAAS liikaa), miehen huolehtiessa itselleen ja krapulapossuvaimolleen apetta pöytään. Pihvi korvasienikastikkeella, ei valittamista.
Tänään huomasin yllättäen ja pyytämättä olevani kiinnostunut ruoanlaitosta. Järkyttävää. Kaapissa pyöri pari kennoa maalaismarkkinoilta hamstrattuja luomumunia, joista muistui mieleen vanha ystäväni munakasrulla, oikein kelpo eväs. Kyseisen ruoan valmistukseen minua rohkaisivat myös kaapista löytyvät savumuikut, joiden arvelin asettuvan kivuttomasti rullan täytteeksi. Sinnehän ne solahtivat, pienet savuiset ystäväni:
AIKA HYVÄ MUNAKASRULLA
Pohja:
6 munaa
3 dl täysmaitoa
1 tl suolaa tai yrttisuolaa
juustoraastetta
Täyte:
savumuikkuja tai muuta savukalaa
1 prk smetanaa
1 prk ranskankermaa
(kuutioitua paprikaa)
tuoretta tillisilppua
sitruunamehua
suolaa
pippuria
Vatkaa kulhossa kaikki ainekset sekaisin. Kippaa uunipannulle leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa n. 20-30 min. Tee sillä aikaa täyte, putsaa kalasta ruodot pois ja mössää sekaisin muiden ainesten kanssa. Mausta ja maistele. Ota kypsä pohja uunista, levitä täyte pohjalle ja rullaa leveältä sivulta. Heitä vähän juustoraastetta päälle ja paista uunissa vielä vartin verran. Nauti salaatin kanssa.
Jos nyt savukalaa ei ole saatavilla, uskoisin että purkkitonnikalakin voi hätätilassa toimia. Mausteita kannattanee silloin työntää sekaan reilummalla kädellä, tonnikala on minusta aika valjun makuinen kaveri. Täyte maistuu tosi hyvältä ihan sellaisenaankin, vaikka ruisleivän päällä jos munakasmassan paistamiseen ei kerta kaikkiaan riitä energiaa.
Kuvaa en ottanut, koska ruoka ei ole millään tavalla kaunis. Täytettä tuli ehkä tehtyä aavistus liikaa, se tursusi rumasti rullan välistä. Mutta hyvää se oli, tämä lienee tärkeintä.
Jaan tähän loppuun kanssanne minun ja munakasrullan ensimmäiseen kohtaamiseen liittyvän äärimmäisen nolon muiston. Lapsena kotitalouskurssilla tein tätä ohjeella, jossa pohjaan tuli jauhoja ja leivinjauhetta, joistä jälkimmäistä käskettiin laittamaan 1,5 teelusikallista. Hukkasin pilkun, loput voitte arvata. Imatrankoski jäi kuohunnassa kakkoseksi.
Viime perjantaita edeltäneet kauhu- ja paniikkiviikot on eletty pääasiassa hedelmien, mehukeiton ja mikrokeittojen voimalla. Lauantai meni odotetusti koomassa maaten (se illan viimeinen salmiakkikossu oli TAAS liikaa), miehen huolehtiessa itselleen ja krapulapossuvaimolleen apetta pöytään. Pihvi korvasienikastikkeella, ei valittamista.
Tänään huomasin yllättäen ja pyytämättä olevani kiinnostunut ruoanlaitosta. Järkyttävää. Kaapissa pyöri pari kennoa maalaismarkkinoilta hamstrattuja luomumunia, joista muistui mieleen vanha ystäväni munakasrulla, oikein kelpo eväs. Kyseisen ruoan valmistukseen minua rohkaisivat myös kaapista löytyvät savumuikut, joiden arvelin asettuvan kivuttomasti rullan täytteeksi. Sinnehän ne solahtivat, pienet savuiset ystäväni:
AIKA HYVÄ MUNAKASRULLA
Pohja:
6 munaa
3 dl täysmaitoa
1 tl suolaa tai yrttisuolaa
juustoraastetta
Täyte:
savumuikkuja tai muuta savukalaa
1 prk smetanaa
1 prk ranskankermaa
(kuutioitua paprikaa)
tuoretta tillisilppua
sitruunamehua
suolaa
pippuria
Vatkaa kulhossa kaikki ainekset sekaisin. Kippaa uunipannulle leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa n. 20-30 min. Tee sillä aikaa täyte, putsaa kalasta ruodot pois ja mössää sekaisin muiden ainesten kanssa. Mausta ja maistele. Ota kypsä pohja uunista, levitä täyte pohjalle ja rullaa leveältä sivulta. Heitä vähän juustoraastetta päälle ja paista uunissa vielä vartin verran. Nauti salaatin kanssa.
Jos nyt savukalaa ei ole saatavilla, uskoisin että purkkitonnikalakin voi hätätilassa toimia. Mausteita kannattanee silloin työntää sekaan reilummalla kädellä, tonnikala on minusta aika valjun makuinen kaveri. Täyte maistuu tosi hyvältä ihan sellaisenaankin, vaikka ruisleivän päällä jos munakasmassan paistamiseen ei kerta kaikkiaan riitä energiaa.
Kuvaa en ottanut, koska ruoka ei ole millään tavalla kaunis. Täytettä tuli ehkä tehtyä aavistus liikaa, se tursusi rumasti rullan välistä. Mutta hyvää se oli, tämä lienee tärkeintä.
Jaan tähän loppuun kanssanne minun ja munakasrullan ensimmäiseen kohtaamiseen liittyvän äärimmäisen nolon muiston. Lapsena kotitalouskurssilla tein tätä ohjeella, jossa pohjaan tuli jauhoja ja leivinjauhetta, joistä jälkimmäistä käskettiin laittamaan 1,5 teelusikallista. Hukkasin pilkun, loput voitte arvata. Imatrankoski jäi kuohunnassa kakkoseksi.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Syysidylli
Tuuli kuistilla kelloja soittaa
helisee iltatee
meidät kohta jos väsymys voittaa
hämärtää syksysää
täällä mökillä viimeiset päivät
puretaan, suretaan
tänne naulakkoon kesämme jäivät
solisten, kolisten
Tule kanssani unten maille
juomaan ikuisen kesäyön taikaa
tule suomaille hohdokkaille
missä kurkien huudot kaikaa
- Ilkka Kylävaara -
helisee iltatee
meidät kohta jos väsymys voittaa
hämärtää syksysää
täällä mökillä viimeiset päivät
puretaan, suretaan
tänne naulakkoon kesämme jäivät
solisten, kolisten
Tule kanssani unten maille
juomaan ikuisen kesäyön taikaa
tule suomaille hohdokkaille
missä kurkien huudot kaikaa
- Ilkka Kylävaara -
Lohturuokaa
Mummolan keittiö, hapankorpun päällä voita ja suolamakkaraa, lasi kylmää appelsiinituoremehua. Lapsuuden makumuisto ja pieni pala taivasta.
Sisäisen lapsensa löytäminen aikuisena tekee välillä tiukkaa, tämä auttaa siihen edes vähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)