Hippimittari tapissa ja maha täynnä

Viikonloppuna tuli heiluttua Kontufolkissa ja nautittua Ravintolapäivästä lyhyen kaavan mukaan. Bloggaukset kummastakin tapahtumasta löydät toisen blogini puolelta, täältä ja täältä.

Rakkaudella,

Hippityttö-79

Sibulaa

En ole hajuvesinaisia. Paitsi että voisin kyllä olla, jos jostain saisi sellaisen parfyymin, joka tuoksuisi paistetulle sipulille.

Vielä on kesää jäljellä

Anteeksi, jos otsikko tartutti teihin korvamadon. Pomppu-kissakin mourusi autossa kantokopassaan jos mahdollista, vielä kovempaa kun autoradiosta alkoi soida Mambaa. Hyssyttelin, kissittelin ja lohdutin: kyllä, minä niiiin ymmärrän.

Mutta kun sitä on vielä jäljellä, kesää nimittäin. Elokuu on kesäkuukausi, muistutan, jos joku on unohtanut.

Voisihan sitä itkeä, että voi voi, huonot on olleet ilmat. Niin vähän hellepäiviä ja niin paljon sadetta. Paska kesä.

No eikä tasan ole.

Jos olisin tehnyt jonkinlaisen check listin kesää varten, niin kyllä aika monessa kohtaa olisi rasti. Matot on pesty, marjoja kerätty, istuttu terassilla, syöty tuoretta kalaa ja sienikastiketta. Rusketusrajatkin olen ehtinyt saada.

Olen uhmannut koleita päiviä ja syönyt sitkeästi jäätelöä pihalla kumisaappaat jalassa. Olen uinut, saunasta ja ilman koska nyt on kesä ja kesällä uidaan, perkele.

En ole antanut periksi, tiedättekö miksi? Koska talvella, silloin kaikkein pimeimpään ja synkimpään aikaan minä vannoin, että kunhan vaan tulisi kesä, ihan millainen vaan, minä ottaisin sen avosylin vastaan.

Ja näin tein.

Ja ihaninta on, ettei se vieläkään ole ohi. Elokuun pimeät ja pehmeät illat, tervetuloa.

Jalat lämpöisessä vedessä

Jos vuosi sitten fiilistelin Anna Järvisen ja Olavi Uusivirran Elokuu-dueton tahdissa, on tänä kesänä ollut toisen yhtä ihanan kaksikon vuoro ottaa haltuun kuuloluuni.



Eva & Manu. Täydellisen ihanaa.

Karjalan marja(ta)n uusi lempikoru

Kaikki ne lähes kahdeksan vuotta, joiden aikana Puumala on ollut osa elämääni armaan puolisoni kotipitäjän muodossa, olen ollut aikeissa astua sisään kylän pääraitin varrella sijaitsevan, menneen maailman nostalgiaa henkivän Muotipuodin ovesta. Ja vasta eilen sain vihdoin otettua tuon ratkaisevan askeleen.

Puodin vaatevalikoima oli juuri sitä mita otaksuinkin, not my cup of tea, mutta heti ovensuussa katseeni nauliutui korutelineeseen, jossa oli esillä minulle entuudestaan tuntemattoman forssalaisen korufirman GreenWhalen tuotteita. Lieneekö sateinen sää vienyt ajatukset jo syksyiseen puolukkametsään, kun huomioni kiinnittyi erityisesti tähän puiseen Marjaterttu-kaulakoruun.

Kymmenen euroa ei tuntunut ollenkaan pahalta sijoitukselta tähän kaunottareen, varsinkin kun keksin heti miten se piristäisi kaikkia niitä mustia mekkoja, joihin peruspuvustoni hyvin pitkälti perustuu.

GreenWhalen nettisivuilla kerrotaan yrityksen kiinnittävän erityistä huomiota tuotteidensa ympäristöystävällisyyteen: korujen valmistuksessa suositaan luonnonmateriaaleja ja pakkauksissa kierrätettäviä materiaaleja. 

Eipä yhtään paha juttu sekään.

Mikä pitää naisen tiellä

No munahan se on.

Näitä löytyy melkein aina kaapista: munia, purkkipapuja ja tomaatteja.

Kolme munaa räks kulhoon, kolme lusikallista vettä perään, suolaa ja pippuria. Pannulla voi kuumaksi ja munat paistumaan, muutama rivakka pyöräytys paistinlastalla ja maailman paras pika-aamiainen on valmis.

Kohta viettämään täydellistä kesäsunnuntaita ystävän mökkisaunaan. Kyllä tällä setillä jaksaa odottaa grillimakkaralounaaseen asti.

Matkakuumetta

Lillun siinä kuplivassa onnellisuuden tilassa, jonka matkalaukun hakeminen kellarista aina väistämättä aiheuttaa.

Lauantaina lähtö, kaksi viikkoa kohteessa.

Hei kuule Berliini, vastahan me elokuussa nähtiin mutta kiva tavata taas uudelleen. En viimeksi oikein päässyt sinusta perille, nyt haluaisin tutustua sinuun vielä paremmin. Kukas sinä olet?

Se kivempi KKK

En nyt varsinaisesti toivo että kesä menisi nopeasti, mutta tule jo, elokuu.



Silloin julkaistaan pitkäsoitto tältä kokoonpanolta. Kerkko Koskinen Kollektiivi, tervetuloa stereoihini. Okei, aika paljon tulee tästä mieleen Ultra Bra mutta mitäs vitun väliä sillä on. UB oli kova ja niin on tämäkin.

Niin ja miettikää nyt, Vuokko Hovatta ja Paula Vesala samassa bändissä. Kyllä on parhautta.

Hirvi ja karhu ne yhteen soppii...

...ja nimenomaan Tapanaisen talon kylkeen.

Vittiläine, että on hieno.


Lisää kuvia löytyy uuden, Lappeenrannalle omistetun blogini puolelta.

Hellellellellee!

Kevään (vai joko saa puhua kesästä?) ensimmäinen hellepäivä ja heikko happi ovat huono yhdistelmä. Aiemmin päivällä jaksoin kammeta itseni kebabille ja illansuussa vielä lähikauppaan, jätskihimon perässä. Sitruunatuutti oli pieni pettymys, mutta onneksi jäätelöön pätee sama kuin pitsaan: paskimmillaankin parasta.

Varvassandaalit, paljaat sääret ja tuulessa heiluvat helmat. Puiden röyhkeänvihreät lehdet ja kyynärpäät tanassa esiinpuskeva nurmimatto.

Kyllä kiitos.

Tämä on hyvä kirja

Taannoin Kirjan ja ruusun päivänä vaelsin pitkin kirjakauppaa ja mietin, millä opuksella lunastaisin oikeuteni Tuomas Kyrön Miniään. Tämän kirjan kohdalla harhaileva katseeni pysähtyi.

Muistin hämärästi Eevan kirjoittaneen blogissaan jotain erittäin ylistävää juuri tästä nimenomaisesta niteestä. Se ja viidentoista euron sopuhinta sinetöivät ostopäätöksen.

Kirja ehti levätä hyllyssä tovin, ennen kuin tartuin siihen. Sitten se olikin menoa, parissa päivässä.
  
Rimakauhua ja rakkautta oli ja on edelleen suuri tv-sarjarakkauteni. David Nicholls on sattumoisin yksi sarjan käsikirjoittajista, ehkä siksi tykkäsin niin kovin tästäkin.

Elämänmakua, realismia ilman turhaa kaunistelua. Päähenkilöt, joihin voi uskoa ja samaistua. Ja suorastaan vittumaisia juonenkäänteitä, joiden kohdalla tekee mieli huutaa ja silputa koko romaani vappuviuhkaksi.

Niistä on hyvä romaani tehty. Lue ite, niin tiijät.

Tästä on näköjään tehty elokuvakin. En tiedä, uskallanko katsoa.

Ei raaski leikata

Pienenä tyttönä hienointa maailmassa olivat paperinuket.

On ne aika ihania myös tämän ison tytön mielestä. Linnoituksen Kevätkirppu-tapahtumasta tarttui mukaan ihanuus suoraan Wolkoffin museokaupan poistomyynnistä.

Raaskiikohan tähän mitään kirjoittaakaan?