tiistai 22. marraskuuta 2011

Linja kuumana

Kuulin tarinan naisesta, joka halusi ostaa webbikameran.

Hän oli pyörinyt Clas Ohlsonin hyllyjen välissä kun myyjä oli tullut kysymään, voiko auttaa. Nainen oli aivan varma, että myyjän vasen kulmakarva oli kohonnut merkitsevästi kun nainen oli esittänyt asiansa. Nainen oli tuntenut vastustamatonta halua selittää ostostaan, että ei tässä mitään pornosivua olla perustamassa vaan aviomies on pitkällä työmatkalla ja Skypen kautta on niin helppoa JUTELLA ja kiva olisi välillä nähdä toisen NAAMAAKIN ettei ihan unohda miltä se puoliso näyttää. Mutta nainen ei tietenkään sanonut mitään, vaan antoi myyjän johdattaa hänet oikean hyllyn luo ja esitellä eri vaihtoehtoja. Nainen valitsi niistä edullisimman ja siirtyi kassalle.

Nyt kohosi kassamyyjänkin kulmakarva, nainen oli tästä aivan varma. Nainen yritti hengittää rauhallisesti, maksoi ostoksensa ja laittoi ne laukkuunsa. Hän lähti kävelemään kohti ovea, pysähtyi, kääntyi myyjää kohti ja lausui erittäin kuuluvalla äänellä ja selvästi artikuloiden:

-Se on muuten semmonen juttu että mie en oo mikään huora. Että tiedoksi vaan. Ja oikein hyvää päivänjatkoa.

Tämän jälkeen nainen käveli ulos, rauhallisesti ja taakseen katsomatta.

2 kommenttia:

  1. Se on kyllä hullua, miten joistain ostoksista tuntee tarvetta selittää kaikille vastaantulijoille, että ei tämä ole sitä miltä näyttää. Vähän sama homma, kun menee lauantaina kauppaan ostamaan karkkia ja sipsiä, on vaikeaa estää itseään sanomasta, että meille tulee vieraita, en mitä näitä yksin mätä. Webbikameraa en ole koskaan ostanut, mutta ihan takuulla tilaisin sen netistä, tai vaihtoehtoisesti pistäisin jonkun miespuolisen asialle. :D

    VastaaPoista
  2. Me ihmiset ollaan aika hassuja, jopa kahjoja aika monessa asiassa...:D

    VastaaPoista