Neljä sukupolvea samassa kahvipöydässä: vanhimmalla ja nuorimmalla ikäeroa vaatimattomat 82 vuotta.
Voisin joskus kokeilla, montako päivää pystyisin syömään pelkkää Kesämäen leipomon kalavoileipäkakkua, ennen kuin kyllästyisin? Veikkaan, että aika monta.
Eikä mummola ole mummola ilman kettukarkkikulhoa sohvapöydällä. Tämän äitikin jo tietää, yli neljän vuoden mummokokemuksella.
Iidalle tuli paha mieli kun tyhmä täti painoi ajatuksissaan hissin kutsunappia ennen kuin pieni käsi ehti siihen kurottaa. Mansikkakakku onneksi paikkasi tilanteen.
Tänään ulkoistimme miehen kanssa ruokahuollon lähiravintola Casanovan äitienpäiväbuffetille. Se oli sellainen kuin seisova pöytä aina: mahtavat alkupalat ja vähän väsynyt pääruoka. Miksi se on niin? Ja miksei vain voisi lapata pari satsia ihania salatteja, kalaa, marinoituja katkarapuja ja muita härpäkkeitä naamaansa ja skipata suosiolla ne haaleassa liemessä uinuvat kalkkunaleikkeet? Voisi, muttei ikinä kehtaa. Murrr.
Kuohuviini oli kuitenkin hyvää, kuivaa ja kylmää. Justiisa miu mau mukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti