Puhelinsaastetta

Yhdistyksen toiminnasta vastaavana henkilönä saa aika ajoin mielenkiintoisia puheluita. Niissä toistuu aina sama kaava:

- Maija-Matti Sejase Suomen yrityspäläpälärekisterijaadajaadaluettelosta päivää. Teillä on ollut tiedot tässä meidän rekisterissä ja lähdin tarkistamaan että onko tullut muutoksia.

- Anteeksi missä rekisterissä...?

- No tässä päläpäläjaadajaada...

- Tuota noin, ei ole kyllä ollut. Tai jos on ollut niin sitten olette ihan ilmaiseksi ne sinne laittaneet.

- Jaa. No siis seitsemänkymppiä plus alvi on tässä nää vuosikustannukset, laitetaanhan me taas vuodeksi eteenpäin jatkoa, eiks niin?

- No ei me nyt kuule laiteta. Kiitos ja kuulemiin.

Joo joo. Hekin tekevät vain työtään. Mutta kyllä minua hävettäisi olla töissä paikassa jonka bisnes perustuu lähtökohtaisesti hyväuskoisten ihmisten kusettamiseen.

Aargh. Alkää soittako enää, kiitos.

Tasapainossa

Jos käy pitkästä aikaa hikoiluttamassa itseään jumppasalilla, eikö ole kohtuullista vetäistä sen päälle pellillinen lohkoperunoita majoneesilla ja ketsupilla, pari kourallista viinikumikarkkeja ja iso lasillinen punkkua?

Niin. Sitähän minäkin. Sitä paitsi niissä karkeissa oli vitamiinia.

Tulipaloturismia

Ensin lauloi paloautojen epävireinen kuoro. Sitten näkyi parvekkeelta puolikkaan taivaan kokoinen savupilvi.

Joimme ystävän kanssa punaviinilasit tyhjiksi ja lähdimme iltalenkille. Leirin R-kioskin kulmalla oli muitakin uteliaita. Jotain vähän noloa siinä on, mennä nyt töllistelemään kun jossain palaa.

Liekit sylkivät ylös korkeuksiin ja savunhaju imeytyi hiussuomuihin ja takinsaumoihin. Illan kylmyys pujahti kaulahuivin välistä iholle ja jäi siihen, vasta baarin rommikaakao ajoi sen matkoihinsa.

Kotona kääriydyin tiukasti peittoon ja katselin myöhäisillan elokuvana oranssin ja keltaisen lukemattomia eri sävyjä.

Onko ihanampaa aamua kuin tää

Sanotaan, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Siitä en tiedä, mutta jotain on vedettävä kurkusta alas mieluiten melko pian kioskinluukkujen eli silmäluomien raottamisen jälkeen.

En ole kahvin himoryystäjä, yksi kupillinen riittää hyvin avaamaan aamun.

Jos haluaa, että päivästä tulee erityisen hyvä, silloin aamiainen on tämä.

Seuraaks mua?

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla.

Light my fire

Kun myrskytuuli pauhaa ulkona ja sade takoo ikkunalasia, tekee mieli muistella vähän toisenlaista perjantai-iltaa.

Mökkiranta, lämmin yö, punaviiniä.
Keskikesän juhla. Ja kaksi onnellista tulehen tuijottajaa.

Lotto, lepää rauhassa?

Menivät sitten uudistamaan Lottoarvonnan. Ja kansa pahoitti heti mielensä.

Paskat te mitään lottoamista lopeta. Ihan sama vinkuminen joka kerta kun Facebook uudistuu. Nyt kyllä lähti, mie en ala. Pitäkää tunkkinne! Ja samat naamat siellä edelleen roikkuu.

Ei koira karvoistaan pääse, eikä lottokansa rukseistaan. Kioskille mars.

Kuva täältä.