Ei onni ole pysyvä mielentila. Se on pieniä, ohikiitäviä hetkiä, jolloin voi tuntea että maa on tukevasti jalkojen alla. Että olen juuri siinä missä pitääkin ja juuri oikeiden ihmisten kanssa. Tai sitten yksin, jos niin täytyy olla.
Se voi olla vaikka sitä, että pesee tukan, pukee päälle ja kävelee reilun viiden minuutin matkan kotiovelta baariin katsomaan huumoria. Toivoo, että siellä olisi tuttuja joiden pöytään istua ja siellä on. Juo yhden siiderin, nauraa koomikoille, juttelee tauolla kavereilleen hauskasti ja fiksusti. Pukee takin päälle, halaa ystävät ja hymyilee portsarille. Kävelee muutaman metrin matkan grillille ja haluaa oikein kovasti jotain mihin tulee juustoa ja pekonia. Kävelee kotiin Monarin migreenivalojen läpi, tiputtaa majoneesia keittiönpöydän vahakankaalle ja juo kahden desin maidon suoraan purkista.
Joo. Sitä se on.
:)
VastaaPoistaMie haluaisin asua Lappeenrannassa. Se olis onnea.
:)
Poista