Rasti seinään: käytin auton ensimmäistä kertaa ihan yksin autopesulassa.
Noh, missä fanfaarit ja mitalikahvit?
Jotain täysin järjenvastaista siinä on: kököttää nyt peltipurkin sisällä kun ympärillä vesi suihkuaa ja jättikokoiset pulloharjat pyyhkivät ihan korvan vierestä menemään. Ja koko ajan on ihan satavarma, että jos ei joku ikkuna unohtunut auki niin varmana mystisesti aukeaa itsestään ihan just nyt ja siinä sitä sitten ollaan. Tai auto lähtee yhtäkkiä liikkeelle ja rusahtaa pesuhallin seinään ja musertuu kuin keppanatölkki palautusautomaatissa.
Tai mitä kaikkia kivoja ja rauhoittavia mielikuvia sitä ikinä onkaan.
Eihän siinä ketään. Puhdasta tuli ja autokin säilyi ehjänä, vaikka ehdin jo kevyesti hyperventiloida kun tajusin, että tämä onkin sellainen pesukone josta pitää homman jälkeen peruuttaa pois eikä voi vain ajaa läpi. Siinä on hyvät mahdollisuudet mokata vielä kalkkiviivoilla ja löytää takapuskuri seuraavan tulijan keulasta, jos tämä sattuu kärkkymään liian lähellä.
Saatoin ehkä myös sortua lievään ylinäyttelemiseen huoltoaseman kassalla tavoitellessani huoletonta, kokeneen autonpesijän rentoa äänensävyä: tommonen timanttipesu, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti