Jos aika käy pelkääjän paikalla tylsäksi, voi aina viihdyttää itseään kamerakikkailulla. Kuutostien tunnelmaa viime sunnuntailta, jostain väliltä Lappeenranta - Helsinki.
Paluumatkalla en kameraa laukusta kaivanut, vaan keskityin puristamaan penkkiä ja toivomaan parasta. Pimeä ilta, rankkasade ja surkeat tuulilasinpyyhkijät: tarvitseeko sanoa enempää.
Kotipihassa huokasin syvään, irroitin kouristuneet sormet penkinreunasta ja halasin kuskia. Saatoin antaa pusunkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti