Tässä lähipäivinä sen huomasin: reidet tuntuivat ottavan toisiinsa kiinni enemmän kuin aikaisemmin. Ja ei, helteen aiheuttamasta hikinihkeydestä ei nyt ollut kyse.
Seisoin alusvaatteisillani peilin edessä ja tarkastelin itseäni. Joo-o. Ei tässä mitään rihmaan hirtettyjä oravia olla ennenkään oltu, mutta onhan sitä tullut, matskua reisiin ja vatsaan. Yhdestä kohtaa pömpöttää, toisesta rellottaa ja koko komeus on päällystetty kauniisti selluliitilla tai siis, appelsiini-iholla.
Hyi hyi ja yök yök.
Sitten siirsin katseeni lantionseudulta reilusti ylöspäin. Näin hymyilevän ja onnellisen naisen.
Naisen, joka on istunut monessa ruokapöydässä monien ihanien ihmisten kanssa. Lohkaissut reilun kimpaleen voita uuden perunan päälle ja ottanut vielä yhden palan mustikkapiirakkaa. Naisen, joka on hymyillen ojentanut lautasensa ja vastannut kiitos kyllä kun häneltä on kysytty, saisiko olla lisää. Juonut paljon kylmää olutta ja valkoviiniä ja nauranut vielä enemmän.
Takapuoleni saattaa olla painavampi, mutta mieleni kevyempi kuin pitkiin aikoihin.
Ja minusta niin päin on paljon parempi.
NIIN totta. :)
VastaaPoistaTissiliivikaupan myyjä sanoi eilen kotikaupungissani, että näytän niin uhkealta kuin pitääkin.
Uuh.
Mahtavaa! :)
Poista