Tiemme eivät kohdanneet sattumalta, eikä yhteisen taipaleemme alku ollut helppo. Keltainen mies oli viettänyt aikaa nenäonteloissani jo kauan, liian kauan. Toivoin, että hän olisi ymmärtänyt häipyä oma-aloitteisesti, mutta turhaan, hän alkoi laajentaa elonpiiriään jo keuhko-osastollekin. Hain jopa kunnalta apua hänen häätämisekseen, mutta ei, lääkäriaikoja ei anneta. Ensi keskiviikkona olisin päässyt sairaanhoitajan konsultaatioon ja siitä mahdollisesti joskus lääkärin vastaanotolle, hyvällä tuurilla kenties jo ennen juhannusta.
Keuhkoni olivat asiasta toista mieltä. Oli valittava toinen tie. Klikkasin auki Terveystalon sivut, huomatakseni että yleislääkärille oli vapaa aika vielä samana päivänä. Menin, yskäisin pari kertaa, sain reseptin. Kassan ja apteekin kautta kotiin, viuh sanoi Mastercard.
On se mukava paikka, tämä hyvinvointivaltio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti