tiistai 3. tammikuuta 2012
Taas turvottaa
Tai siis ei minua. Mutta ilmeisesti aika monta muuta suomalaista, ja näköjään myös Miia Nuutilaa.
Miia, minä tykkäsin sinusta kovasti. Tai tykkään kyllä edelleenkin mutta hei ihan aikuisten oikeesti. Mikä tämä juttu nyt on? Lehtijuttujen perusteella (tottakai se on totta mitä lehdessä lukee) luulin sinua punaposkiseksi luomun puolestapuhujaksi ja tervehenkisten elämäntapojen airueeksi. Ylikansallisen, prosessoidun pierujugurtin markkinakasvona oleminen sopii tähän kuvaan kuin punaviinitahra bridezillan hääpukuun.
Joo joo. Asuntolaina on jonkun maksettava ja lapsille saatava leipää ja lämmintä. Mutta silti. Ei nyt nappaa.
Pahoittelen. Olen varmaan vain nyt herkistynyt kaikelle, mikä liittyy jotenkin ruoansulatukseen.
Kuvat täältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Se on joku huima prosentti vastustuskykyä, mikä sijaitsee suolistossa, vaittävät.
VastaaPoistaVaan mikä on vastustuskyvyn yksikkö? Ja mitä se muu on, mitä siellä suolistossa on? Kakkaa? Mitataanko molemmat sitten grammoissa ja miten se tapahtuu? Ja jos aina kun suolistossa on eri määrä kakkaa, niin siellä on myös eri määrä vastustuskykyä, niin tarkoittaako se sit, määrä vaihtelee? Ja pysyykö kakkani määrä vakiona, jos syön Activiaa? Ja miten vastustuskyvyn katoaminen ilmenee? Pieruna? Kakkattomuutena?
Että sellaista tuli taas mieleen.
P.S. Rainbow rasvaton maustamaton jogurtti on hyvää ja halpaa. Pellavansiemenrouhe pistää vatsan toimimaan.
Nyt liikutaan taas suurten kysymysten äärellä. Eihän miun pää riitä tämmöiseen. Auttakaa nyt joku.
VastaaPoistaToimiva ja terve suoli, parempi mieli, uskon kyllä siihen. Ja uskon myös, että tämä tilanne on paremmin saavutettavissa syömällä fiksusti kuin lappamalla sokerijukurttia huiviin. Kun meikäläistä ainakin se sokeri nimenomaan kaasututtaa.
Mie en niin noista rasvattomista välitä, niistä jää jotenkin jauhoinen maku kitalakeen. Vedän turkkilaista tai kreikkalaista. Siihen marjoja tai pähkinöitä ja vähän hunajata niskaan, kyllä nälkä lähtee (eikä turvota).