sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Ääni auki

Minulla ei ole enää kynsiä. Söin ne viime sunnuntaina.

Kyllä on jännää, tämä vaalihomma. En tiedä minkälaiset rauhoittavat täytyy vetää ensi sunnuntaina, että pystyy tuloslähetystä seuraamaan. Toiset ovat tosin sitä mieltä, ettei tässä mitään jännitettävää ole. Peli on jo pelattu, Niinistö voittaa koska hei, Suomi nyt vaan ei ole valmis homopresidenttiin.

Toiset taas diggaavat Haavistosta, mutta eivät kestä hänen fanaattisia, sosiaalisessa mediassa vaalipropagandaa jatkuvalla syötöllä suoltavia kannattajiaan. Myönnetään, päivän kymmenes Haavisto-postaus samalta tyypiltä naamakirjassa hiottaa jo vähän omaakin otsalohkoa. Okei, on minullakin virtuaalinen rintamerkki ja välitin eteenpäin kutsua paikallisiin Haavisto-tukibileisiin. Ehkä jaoin jonkun hassun videonkin? No mutta yhtäältätoisaaltaniinsunnäin, miksei sitä nyt saisi kailottaa asiasta sydämensä kyllyydestä? Enää viikko ja sitten se on siinä, koettakaa kestää.

Joo, ihmisiä ärsyttää kun jotain tuputetaan, ei oo kuulkaa yhtään kiva juttu ja käy vielä niin että asia kääntyy sitä omaa ehdokasta vastaan. No mitä muuta vaikka Activia-pierujugurttien mainokset ovat kuin ärsyttävää tuputtamista? Ja myynti sen kun nousee ja jossain joku nauraa makeasti matkalla pankkiin.

Fanaattisuus on usein hanurista mutta eipä tätä maailmaa muuteta myöskään EVVK-asenteella. Kysymys on paljon muustakin kuin pelkästä presidentinvaalista. Nyt ratkaistaan sekin, mitkä ovat ne arvot joita meille ovat oikeasti tärkeitä. Löytyykö listalta vaikkapa tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, sovittelevuus, toisten kunnioittaminen ja oikeus olla oma, arvokas itsensä riippumatta siitä, kenen kanssa jääkaappinsa jakaa? Näillä arvoilla saattaisi se turvotuskin laskea, jopa paremmin kuin tuolla edellä mainitulla elintarvikkeella.

Historiaa tässä tehdään joka tapauksessa, lopputuloksesta riippumatta. Että ei muuta kuin äänet auki ja uurnille.

2 kommenttia:

  1. Toivoisin, että ihmiset keskittyisivät asiaan ja siihen, mikä presindentin tehtävien kannalta on tärkeintä. Se tuskin on seksuaalinen suuntautuminen.

    Samalla toivon, että jälkipyykkiäkään ei käydä sen paremmin seksuaaliseen suuntautumiseen, puolisoiden väliseen ikäeroon tai mihinkään muuhunkaan itse viranhoidon kannalta vähäpätöiseen seikkaan keskittyen. Enemmän ääniä saanut voittaa. Toinen tyytyköön tappioon.

    Näen tosin jo nyt punaista siitä ajatuksesta, että tämänhetkisten Haavisto- kuulutusten jälkeen joka toisessa statuksessa lukee, että "Suomi ei vain ollut valmis homopresidenttiin". Se nimittäin on melko masentava ja väsynyt rasismikortti. Sen voi vetää esiin silloinkin, kun ei jakseta myöntää, että oikeasti tässä enemmän ääniä saanut voitti eikä tämä lopulta ehkä ollutkaan heterovaali.

    VastaaPoista
  2. Sitähän se demokratia on, enemmän ääniä saanut voittaa ja that's it. Enkä minäkään laukkujani pakkaa vaikka Sale voittaisikin. Silloin enemmistö on sitä mieltä ja siihen on tyytyminen.

    Seksuaalisella suuntautumisella ei pitäisikään olla mitään tekemistä sen kanssa, onko ihminen kykeneväinen hoitamaan presidentin tehtäviä. Monille se nyt vaan tuntuu olevan kynnyskysymys, vai onko se mielikuva vain omassa päässäni? Toisaalta Haavisto taisi itse kommentoida, että monille hänen vihreytensä onkin homoutta isompi pala niellä.

    Ajattelen niin, että kumpikin ehdokkaista on varmasti yhtä pätevä hoitamaan itse presidentin tehtävää, mutta minulle Haavisto edustaa sellaista Suomi-kuvaa, jonka soisin muunkin maailman näkevän ja sellaisia arvoja, jotka koen omikseni ja joita kohti haluan pyrkiä.

    VastaaPoista