tiistai 27. syyskuuta 2011

Tennaritytön onni

Olen kirjaimellisesti rakastanut puhki Ellokselta aikoja sitten tilatut rakkaudenväriset tennarit. Olen silitellyt murheissani niiden ilkeästi irvistävää pohjaa ja yrittänyt kuikuilla sillä silmällä kauppojen tossukoreihin. Ja ei, en sijoita Converseihin koska en usko niiden kestävän yhtään sen kauemmin kuin parinkympin menomonojen.

Anttilassa ne odottivat minua: viimeinen pari uunista ulos. Aavistuksen reilunkokoisina, mutta ohuen villasukan kanssa oikein sopivina.

Kappas vaan, loppuviikolle onkin luvattu sopivasti kuivaa keliä. Tennaritytön sydän hymyilee.


Kuva ei tee oikeutta, vanhat tossut vasemmalla näyttävät luonnossa huomattavasti tulokkaita kulahtaneemmilta.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. Malla30. tammikuuta 2013 klo 19.31

    Moi!

    Olen hihitellyt kirjoituksillesi tässä jonkin aikaa. Tykkään susta. Mutta myös tennaritytöksi tunnistautuvana täytyy kyllä väittää hieman vastaan. Conssit kestää. Hajotan kenkiäni yleensä todella vauhdilla, mutta conssit on pysyny matkassa ympäri vuoden käytettynä vuosia. Lemppareimmat on ostettu vuonna 2006 ja nyt aloin miettimään josko niitä ei ehkä tarvitsisikaan käyttää enää joka päivä. Tosin täytyy myöntää, kyseiset yksilöt ovat mokkanahkaa. Mutta hei, 7 vuotta! Suosittelen. Ja brittinettikaupoista niitä löytää tarjouksessakin tasaisin väliajoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown31. tammikuuta 2013 klo 9.40

      Hei kiitos Malla! No joo, ehkä alan kallistua itsekin laatumerkkiin sijoittamisen puolelle: nuo kuvassa näkyvät uudet tossut kävelin jo viime kesänä puhki, syksyllä ostin uudet halpistossut jotka ratkesivat jo ennen kuin pääsivät edes tositoimiin... Täytynee ryhtyä nettikauppaharavointiin! :-)

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)