Ensi-iltajuhlien jälkeen mieli rauhoittui mustikkametsässä. Olin hölmö ja lähdin merta edemmäs kalaan, kunnes tajusin että mehukkaimmat marjapuskat löytyivät ihan nenän edestä, mökkipihasta.
Oikaisin ja käytin valmista murotaikinapohjaa á la Pirkka, sen päälle reilusti mustikoita. Vuoassa on reunat sitä varten että tiedät milloin on tarpeeksi*. Sitten sekoitin keskenään pari desiä turkkilaista jogurttia, kanamunan, puoli desiä sokuria sekä pari lusikallista vaniljasokeria. Mössö mustikoiden päälle ja koko hoito uuniin, puolisen tuntia ja parisataa astetta. Aijai.
Tietysti heittäydyin pusikossa kyykkiessäni myös filosofiseksi. Parhaimpia apajia ei aina huomaa ylimalkaisesti silmäilemällä, joskus täytyy polvistua että löytää todelliset aarteet. Ihan niin kuin elämässäkin. Ooh näitä oivalluksia!
*Vaikka suurin osa marjoista tekisi mieli heittää tuoreeltaan naamariin eikä laittaa piirakkaan, älä kitsastele täytemarjojen määrässä. Mikään ei ole murheellisempaa kuin vähätäytteinen piirakka. Se on itseasiassa rikos ihmiskuntaa vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti