Illuusio kohtaa todellisuuden

vs.

MOI.

Letunviuhakkeita

Tänään se iski tajuntaan: herranjee, kesä on jo pitkällä eikä mökin muurikkapannua ole kuumennettu vielä kertaakaan. Tuli kiire korjata erehdys.

Suolaiset letut saivat syliinsä tuoreita savumuikkuja, perunasalaattia ja tirauksen sitruunaa. Makeat hunnutettiin sitruunamehulla ja sokeriripsauksella.

Yksinkertaista ja ihan helvetin hyvää.

Ja sitruuna, se se on vaan mahtava keksintö. Onko mitään sellaista ruokaa mihin se ei sopisi?

Tuli testattua myös se, voiko muurikkalettutaikinassa käyttää ruisjauhoja jos ohrajauhot ovat päässeet loppumaan. Kyllä voi.

................................................

MUURINPOHJALETUT

4 munaa
litra punaista maitoa
1 tl suolaa
2 dl ohra- tai ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
50 g voita sulatettuna

Vatkaa munien rakenne rikki, lisää maito, suola ja jauhot pienissä erissä voimakkaasti vatkaten. Anna turvota ja lisää sulatettu voi taikinaan. Paista plätyiksi ja nauti.

Mikä pitää naisen tiellä

No munahan se on.

Näitä löytyy melkein aina kaapista: munia, purkkipapuja ja tomaatteja.

Kolme munaa räks kulhoon, kolme lusikallista vettä perään, suolaa ja pippuria. Pannulla voi kuumaksi ja munat paistumaan, muutama rivakka pyöräytys paistinlastalla ja maailman paras pika-aamiainen on valmis.

Kohta viettämään täydellistä kesäsunnuntaita ystävän mökkisaunaan. Kyllä tällä setillä jaksaa odottaa grillimakkaralounaaseen asti.

Hulluna inkivääriin

Berliinin reissusta jäi käteen monen muun asian lisäksi krooninen himotus inkivääriin. Lähikahvilassa nautittu tuore inkivääritee aiheutti sen, ettei kotikeittiön kaappeihin enää ostella mitään kälyisiä liptoneita pölyttymään.

Tuoretta inkivääriä ohuina siivuina mukiin, päälle kuumaa vettä, loraus hunajaa ja viipale sitruunaa. Taivas.

Kun tänään poikkesin haukkaamassa bagelin Arnoldsilla, jumittui mehuhyllyn kohdalla katseeni herkullisen näköiseen pulloon.

Inkivääri ja sitruuna, molemmat rakkaani ihanasti yhdessä.

Ei tämä Quattro Stagionin mehukaan "luonnollisuudestaan" huolimatta mitään terveysjuomaa ole, mutta helkutin hyvää kumminkin.

Ja mikäs sopiikaan paremmin Suomen kesään kuin nimenomaan talvimaku.

Finnish Highway

Blogiini on taannoin tultu hakusanalla vaalea juurikasvu. Luojalle kiitos, ettei sellaista enää tästä torpasta löydy.

Miehen siskon kanssa juuri huokailimme, miten mahtavaa on ollut irroittautua vuosikausien värjäyskierteestä. Miten helvetissä sitä on jaksanut, kerran kuussa tussuttaa joko itse kylppärissä väriä tai istua kampaajan tuolissa. Tai saksituttaa graafista polkkaa muotoonsa.

Edellisten kampaajakäyntien välissä oli YLI KOLME KUUKAUTTA. Mahtavaa. Ja lompakkokin kiittää.

Sitä paitsi, maantienruskea on ikuiselle reissutytölle juuri se oikea väri.

Päivien asu

Oho, tästä tulikin muotiblogi.

Kesän lempimekon tuntomerkit: värikäs ja väljä. Niin mukava, että siinä voi sekä ottaa päikkärit että mennä kesäteatteriin. Tai terassille.

Mies tosin oli sitä mieltä, että näytti siltä kuin olisin lähtenyt kylille yöpaidassa. No hitto, ehkä lähdin, ehkä en.


Mekko Cotton On, Berliini. Olut Koff, pyyhe mökin retrokokoelmasta. Mallin leveän hymyn tarjoaa Suomen KESÄ.

Jalat maassa, pää pilvissä

Kotona taas, takana ehkä maailman mahtavin reissu IKINÄ. Ja se on paljon se.

Kahden viikon poissaolon jälkeen maadoittuminen kotielämään tuntuu lievästi omituiselta. Asiaa on auttanut pyykinpesu, hampurilaisen ja rullakebabin nauttiminen ja pötköttely sohvalla omien kollien kanssa.

Maailman parasta päikkäriseuraa.

Ja tuore inkivääritee. Melkein yhtä hyvää kuin lähikahvilassamme La Tortugassa Koloniestrassella.

Reissublogi jatkaa päivittymistään vielä hetken, vielä on jaettavia asioita. Ja valokuvia. 540 kappaletta. Ohhoh.