Minulla ei ole enää kynsiä. Söin ne viime sunnuntaina.
Kyllä on jännää, tämä vaalihomma. En tiedä minkälaiset rauhoittavat täytyy vetää ensi sunnuntaina, että pystyy tuloslähetystä seuraamaan. Toiset ovat tosin sitä mieltä, ettei tässä mitään jännitettävää ole. Peli on jo pelattu, Niinistö voittaa koska
hei, Suomi nyt vaan ei ole valmis homopresidenttiin.
Toiset taas diggaavat Haavistosta, mutta eivät kestä hänen fanaattisia, sosiaalisessa mediassa vaalipropagandaa jatkuvalla syötöllä suoltavia kannattajiaan. Myönnetään, päivän kymmenes Haavisto-postaus samalta tyypiltä naamakirjassa hiottaa jo vähän omaakin otsalohkoa. Okei, on minullakin virtuaalinen rintamerkki ja välitin eteenpäin kutsua
paikallisiin Haavisto-tukibileisiin. Ehkä jaoin jonkun hassun videonkin? No mutta yhtäältätoisaaltaniinsunnäin, miksei sitä nyt saisi kailottaa asiasta sydämensä kyllyydestä? Enää viikko ja sitten se on siinä, koettakaa kestää.
Joo, ihmisiä ärsyttää kun jotain tuputetaan,
ei oo kuulkaa yhtään kiva juttu ja käy vielä niin että asia kääntyy sitä omaa ehdokasta vastaan. No mitä muuta vaikka Activia-pierujugurttien mainokset ovat kuin ärsyttävää tuputtamista? Ja myynti sen kun nousee ja jossain joku nauraa makeasti matkalla pankkiin.
Fanaattisuus on usein hanurista mutta eipä tätä maailmaa muuteta myöskään EVVK-asenteella. Kysymys on paljon muustakin kuin pelkästä presidentinvaalista. Nyt ratkaistaan sekin, mitkä ovat ne arvot joita meille ovat oikeasti tärkeitä. Löytyykö listalta vaikkapa tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, sovittelevuus, toisten kunnioittaminen ja oikeus olla oma, arvokas itsensä riippumatta siitä, kenen kanssa jääkaappinsa jakaa? Näillä arvoilla saattaisi se turvotuskin laskea, jopa paremmin kuin tuolla edellä mainitulla elintarvikkeella.
Historiaa tässä tehdään joka tapauksessa, lopputuloksesta riippumatta. Että ei muuta kuin äänet auki ja uurnille.
