Naisenne Berliinissä

Seuraavat pari viikkoa päivitänkin reissublogia osoitteessa http://perliininmunkki.blogspot.com, tervetuloa sinne!

Oman blogin halusin tämän reissun postauksille siksikin, että se on helpompi linkata vaikkapa Särön residenssin vieraskirjaan kuin yksittäisiä tekstejä. Näin.

Auf Wiedersehen!

Matkakuumetta

Lillun siinä kuplivassa onnellisuuden tilassa, jonka matkalaukun hakeminen kellarista aina väistämättä aiheuttaa.

Lauantaina lähtö, kaksi viikkoa kohteessa.

Hei kuule Berliini, vastahan me elokuussa nähtiin mutta kiva tavata taas uudelleen. En viimeksi oikein päässyt sinusta perille, nyt haluaisin tutustua sinuun vielä paremmin. Kukas sinä olet?

Toisen silmin

Rakastan vanhoja valokuvia, vaikka ne valitettavan usein ovatkin vähän tylsiä poseerauskuvia. Sellaisia, joissa ollaan limunaativaatteet päällä ruoto suorassa ja naamat vakavina. Ja ymmärtäähän sen, filmiä ei ole tuhlattu turhaan.

Nämä mummistani otetut kuvat ovat vähän toista maata.

Ihminen ei ehkä yllätettynä ole hemaisevimmillaan, mutta jotain tavattoman kaunista näissä kuvissa on. En ole varma siitä, kuka nämä on ottanut. Vaistoni sanoo, että ukki.

Toinen ihminen näkee meidät aina kauniimpana kuin me itse koskaan voimme nähdä.

Niin, ne kielot. Ne olivat mummin lempikukkia.

Potalla

Kyllä, ryhdyin vihdoinkin oikeasti aikuiseksi.

Oikein yllätyin, millaisen ylemmyydentunnon valtaan jouduin kaupungilla pyöräillessäni. Katsokaa, tässä menee järkevä ja vastuullinen kansalainen, joka ymmärtää suojata sen kaikkein tärkeimmän pääomansa! Nii-iin!

Eihän se nätti ole. Mutta en minä usko aivovammankaan ketään kaunistavan.


Headin skeittikypärä Anttilasta reilusti alta neljänkympin.

Kevään paras tuoksu

Teknisesti ottaen on jo kesä, mutta kyllä kielosta enemmän kevätfiilis tulee. Tai ehkä se on juuri se taitekohta, kevätjuhlapäivä kun pieni ja hikinen käsi ojensi kimpun opettajalle ja sai vastalahjana sileän, leimalla koristetun aanelosen. Ja sen kuningatartuutin.

On yksi toinenkin syy, miksi kielojen tuoksu on minulle rakas. Mutta se ansaitsee ihan oman postauksensa.

Tikapuita pitkin taivaaseen

Hyvää yötä Peltolasta.

Yy-oo ysikasi

Kevätjuhlapäivänä tekee mieli muistella menneitä.

Muutama vuosihan siitä vaan on. Eikun neljätoista.

Leveä on missihymy, miksei olisi ollut. Taskussa ihan ok paperit siihen nähden, miten vähän lukuhommat noina vuosina tätä tyttöä kiinnostivat. Oli julmettu kiire päästä elämään sitä omaa elämää, tekemään niitä ihan omia juttuja.

Juhlapäivänä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, kuohuviini oli kylmää ja pöytä koreana. Illalla Kasinolla aterioi neljän nuoren ylioppilasneitosen tyylikäs seurue, joka nautti jälkiruoaksi pullollisen kuohuvaa vierasvenesataman laiturilla. Elämä oli tässä ja nyt, se hengitti vasten kasvoja ja tuoksui Body Shopin hajuvedeltä, päärynäsiideriltä ja mentholitupakalta.

Voi sinua tyttökulta. Ihana olit. Ja olet.