Jämät vuohenjuustopaketista, muutama punaposkinen tomaatti, basilikapuskan rippeet. Sitruuna-oliiviöljyä ja balsamicoa ja reilulla kädellä siemensekoitusta, joka rapisee kivasti hampaissa.
Huonompiakin pikalounaita on tullut syötyä.
tiistai 30. elokuuta 2011
Pikaruokaa
Jämät vuohenjuustopaketista, muutama punaposkinen tomaatti, basilikapuskan rippeet. Sitruuna-oliiviöljyä ja balsamicoa ja reilulla kädellä siemensekoitusta, joka rapisee kivasti hampaissa.
Huonompiakin pikalounaita on tullut syötyä.
sunnuntai 28. elokuuta 2011
lauantai 20. elokuuta 2011
Karkkipäivä
Lapsena lauantait olivat juhlaa. Ryppyinen kymmenen markan seteli rutistettuna pieneen, hikiseen kouraan. Juoksujalkaa oikopolkua pitkin lähikiskalle. Kympillä kaikkia sekasin.
Silloin taivas mahtui pieneen pussiin.
Vuosia sitten olin karkkikaupassa samaan aikaan pienen pojan ja tämän äidin kanssa. Poika kahmi namuja antaumuksella kunnes äidin topakka ääni keskeytti puuhan. Nyt riittää. Minä työnsin kauhan merkkarilaatikkoon ja hykertelin aikuisen onnea: minulle ei kukaan sano enää noin.
Pieniä sieviä sieniä
En ihan aina ymmärrä, mistä maineeni kärsivällisenä ihmisenä on oikein peräisin. He, ketkä ovat olleet kanssani sienimetsässä, tuskin ainakaan allekirjoittavat tätä väitettä.
En ole tässä asiassa fiilistelijä, jolle pääasia on luonnossa liikkuminen ja raitis ilma. V**ut. Tahdon tuloksia. Ensimmäinen puoli tuntia (no okei, viisitoista minuuttia) on ratkaisevin. Jos mitään ei löydy, menee hermo. Totaalisesti. Lisätään soppaan vielä inisevä hyttysparvi, verenhimoiset hirvikärpäset ja salakavalasti alkava vesisade niin aletaan olla lähellä alkuviikon sieniretken tunnelmaa.
Juuri kun näytti siltä, että ämpäristä uhkaa jäädä pohja näkyviin ja tunnelma on sitä myöten pilalla, löytyikin huippumesta josta kanttarellit suorastaan hyppäsivät sankoon. Voi tätä ihanuutta.
My precious.
Olen myös ihan hirveä rasisti mitä tulee sienten keräämiseen. Kelpuutan tasan tarkkaan vain korvasienet, kanttarellit ja suppilovahverot. Tateista en ymmärrä mitään ja rouskut sun muut karvalaukkuhaperot saavat jäädä ihan rauhassa pöpelikköön. Pidän kyllä esim. sienisalaatista mutta sekasienten ryöppäämisestä lähtevä haju on valehtelematta kammottavin katku mihin hajuaistini on koskaan tarrannut. Joten kiitos mutta ei kiitos.
Tähän loppuun vielä se ainoa oikea sienisoossiohje:
sieniä
sipulia
voita
vehnäjauhoja
kermaa (eikä mitään ruokakermalirua vaan aitoa tavaraa)
soijakastiketta
(suolaa/yrttisuolaa)
pippuria
hunajaa tai siirappia
Haihduta sienistä nesteet pannulla (muurinpohjapannu on tähän oikein kätevä peli). Siirrä sivuun. Heitä paistinpannulle reilusti voita ja ruskista kevyesti silputtu sipuli ja heitä sienet perään. Ripottele päälle vehnäjauhoa, sekoita tasaisesti sienten joukkoon ja lorauta kermaa päälle. Mausteet mukaan, anna porista kannen alla hiljalleen vähintään kymmenen minuuttia että jauhot ehtivät kypsyä. Lopuksi tarkista maku ja pyöristä pienellä lorauksella hunajaa tai siirappia, tavallinen sokerikin käy hätätilassa. Kastikkeen kaveriksi riittää mainiosti voipottu, jämäsoossista voit pyöräyttää vaikka lämpimät voikkarit. On se, hyvää nimittäin.
En ole tässä asiassa fiilistelijä, jolle pääasia on luonnossa liikkuminen ja raitis ilma. V**ut. Tahdon tuloksia. Ensimmäinen puoli tuntia (no okei, viisitoista minuuttia) on ratkaisevin. Jos mitään ei löydy, menee hermo. Totaalisesti. Lisätään soppaan vielä inisevä hyttysparvi, verenhimoiset hirvikärpäset ja salakavalasti alkava vesisade niin aletaan olla lähellä alkuviikon sieniretken tunnelmaa.
Juuri kun näytti siltä, että ämpäristä uhkaa jäädä pohja näkyviin ja tunnelma on sitä myöten pilalla, löytyikin huippumesta josta kanttarellit suorastaan hyppäsivät sankoon. Voi tätä ihanuutta.
Olen myös ihan hirveä rasisti mitä tulee sienten keräämiseen. Kelpuutan tasan tarkkaan vain korvasienet, kanttarellit ja suppilovahverot. Tateista en ymmärrä mitään ja rouskut sun muut karvalaukkuhaperot saavat jäädä ihan rauhassa pöpelikköön. Pidän kyllä esim. sienisalaatista mutta sekasienten ryöppäämisestä lähtevä haju on valehtelematta kammottavin katku mihin hajuaistini on koskaan tarrannut. Joten kiitos mutta ei kiitos.
Tähän loppuun vielä se ainoa oikea sienisoossiohje:
sieniä
sipulia
voita
vehnäjauhoja
kermaa (eikä mitään ruokakermalirua vaan aitoa tavaraa)
soijakastiketta
(suolaa/yrttisuolaa)
pippuria
hunajaa tai siirappia
Haihduta sienistä nesteet pannulla (muurinpohjapannu on tähän oikein kätevä peli). Siirrä sivuun. Heitä paistinpannulle reilusti voita ja ruskista kevyesti silputtu sipuli ja heitä sienet perään. Ripottele päälle vehnäjauhoa, sekoita tasaisesti sienten joukkoon ja lorauta kermaa päälle. Mausteet mukaan, anna porista kannen alla hiljalleen vähintään kymmenen minuuttia että jauhot ehtivät kypsyä. Lopuksi tarkista maku ja pyöristä pienellä lorauksella hunajaa tai siirappia, tavallinen sokerikin käy hätätilassa. Kastikkeen kaveriksi riittää mainiosti voipottu, jämäsoossista voit pyöräyttää vaikka lämpimät voikkarit. On se, hyvää nimittäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)