Omaksi iloksi

Tämän päivän Etelä-Saimaa uutisoi 18-vuotiaasta lahtelaismiehestä, joka oli tilannut Puolasta kymmenen kilon erän pommintekoon sopivaa lannoitetta. KRP:n pidättämä nuorukainen oli kuulusteluissa vakuuttanut, ettei hänellä ollut aikomusta aiheuttaa vahinkoa. Hän oli aikonut tehdä lannoitteesta uudenvuoden rakettien vahvuisia pommeja ihan vaan "omaksi ilokseen".

- Reilun vuorokauden tutkimusten jälkeen meillä ei ole mitään syytä epäillä hänen kertomustaan. Hän kertoo touhunneensa yksin ja imuroineensa tietoa internetistä. Hän tykkää tällaisesta harrastuksesta, poliisista kerrotaan.

Niin. Voihan sitä tykätä monenlaisista harrastuksista. Itse olen sitä mieltä että kenenkään ei pitäisi tykätä pommien rakentelusta, ellei esimerkiksi oma ammatti niin vaadi.

Postimerkkeily, anyone?

Saimaan rannassa pikkuinen torppa

Kesäinen päivä, ilta ja yö ystävän piilopirtillä, kaukana kavala maailma.

Kun grilli on kuuma, valkoviini kylmää ja Saimaan vesi lämpöistä kuin linnunmaito, ei millään muulla ole oikeastaan mitään väliä.

Pusikossa rapistelevat pienet tassut ja kaulapannan kulkunen kilisee. Läiskäisen säärestä hyttysen. Eikä kukaan tiedä, paljonko kello on.

Tassut kohti taivasta

Silloin kun maailman pahuus painaa hartiat kasaan, on hyvä heittäytyä selälleen ja nostaa jalat pilviin. Tai tähtiin. Myös pussillinen herneitä auttaa aina.

Kesä jatkuu. Kesä.

Maailman sisukkain Sissi

En ole sotaisa luonne, mutta tämä olento riisuu loputkin aseistani.

Sinistä kultaa

Vaikka Suomea kutsutaankin vihreän kullan maaksi, väitän että tuota jalometallia löytyy muissakin sävyissä. Kuten mustikansinisenä.

Kyllä, marjahulluus ei ota laantuakseen. Pari päivää mökillä ja kuusi litraa mustikoita pakkasessa. Saaliista pyöräytettiin vielä kesän toinen mustikkapiirakka ja jäipä muutama marja napsittavaksi suuhun ihan sellaisenaan. Kun illalla sängyssä suljin silmät, vilisi näkökentässä pieniä sinisiä palloja. Vakavaa?

Mustikka paitsi maistuu hyvältä myös tekee hyvää. Mustikkasopalla häädetään vatsapöpö, hoidetaan näköä, sydäntä ja verisuonia ja jopa torjutaan läskiä.

Mitä vielä odotat? Ei muuta kuin poimuri käteen ja ämpäri kouraan.

Marttailua

Eräänä päivänä havahduin tunteeseen, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut. Se oli halu pakastaa mansikoita.

Vaistojaan on kuunneltava, sen verran on elämä opettanut. Onnellinen pikkumartta saalisti torilta viiden kilon laatikollisen kannatonta ylämaalaista Husun tilan mansikkaa, surautti osan soseeksi ja loput puolikkaiksi. Ripaus ruokosokeria päälle ja pakkaseen.

Ensi talvena maistuu mansikkarahka. Ja tietysti kotitekoinen Fresita: lusikallinen mansikkasosetta kuoharilasiin ja skumppaa päälle. Terveydeksi!

Peltola 53100

Kauneutta kotiparvekkeelta.

Käsi kädessä kuljemme taloon autioon

Ihana.

Yksi kesän 2011 virallisista lauluista. Jos se itkettää, se ei voi olla huono.

Kesän ensimmäinen

Ensi-iltajuhlien jälkeen mieli rauhoittui mustikkametsässä. Olin hölmö ja lähdin merta edemmäs kalaan, kunnes tajusin että mehukkaimmat marjapuskat löytyivät ihan nenän edestä, mökkipihasta.

Oikaisin ja käytin valmista murotaikinapohjaa á la Pirkka, sen päälle reilusti mustikoita. Vuoassa on reunat sitä varten että tiedät milloin on tarpeeksi*. Sitten sekoitin keskenään pari desiä turkkilaista jogurttia, kanamunan, puoli desiä sokuria sekä pari lusikallista vaniljasokeria. Mössö mustikoiden päälle ja koko hoito uuniin, puolisen tuntia ja parisataa astetta. Aijai.

Tietysti heittäydyin pusikossa kyykkiessäni myös filosofiseksi. Parhaimpia apajia ei aina huomaa ylimalkaisesti silmäilemällä, joskus täytyy polvistua että löytää todelliset aarteet. Ihan niin kuin elämässäkin. Ooh näitä oivalluksia!

*Vaikka suurin osa marjoista tekisi mieli heittää tuoreeltaan naamariin eikä laittaa piirakkaan, älä kitsastele täytemarjojen määrässä. Mikään ei ole murheellisempaa kuin vähätäytteinen piirakka. Se on itseasiassa rikos ihmiskuntaa vastaan.